keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Polkupyörällä lintuja bongaamaan!


Polkupyöräkausi on ottamassa varaslähtöä, sillä kevät on lähes kuukauden etuajassa. Kevyen liikenteen väylät ovat auki ja houkuttelevat hyppäämään satulan selkään.


Veikka vauhdissa
Maakunnassamme kulkee mainiota pyöräreittejä ristiin ja rastiin. Pyöräilyssä on mukavaa se, että matka taittuu helposti, tavarat kulkevat tarakalla ja reitiltäkin voi tarvittaessa poiketa mielensä mukaan. Pyöräreittien varrelta löytyy usein palveluita, joten kannettavaa ei tarvitse liioin. Rahapussi ja hieman juotavaa on syytä pitää mukana ja jos pitempään matkaan lähtee, niin varavaatekerta ja pyörän huoltovälineet on ihan viisasta pitää matkassa.


Saimaan pyöräreitti viitoitettiin jo 1990-luvulla - valitettavasti suurin osa reitin viitoista on hävinnyt.
Koska päivät alkavat pitenemään ja luonto heräilee talviuniltaan, voi aurinkoisena päivänä suunnata pyörällä vaikkapa Saimaan kanavareitille. Kanavan varressa riittää kulttuurinähtävää ja maasto ei turhia mutkittele, mäkisyydestä puhumattakaan. Soskuan sululta voi oikaista mukavasti Konnunsuon suuntaan. Sieltä löytyy mukava levähdyspaikka Konnunsuon baarilla, jossa voi ostaa muutamalla eurolla lisäenergiaa ruuan ja juoman muodossa.

Legendaarinen Konnunsuon baari palvelee myös pyöräilijöitä.

Lähellä aukeaa upeat laajat peltomaisemat ja pari lintutornia, joissa kannattaa käydä pistäytymässä. Itse havaitsin mm. perjantaina 14.3.2014 kevään ensimmäiset töyhtöhyypät, sekä laulujoutsenet. Toki pyöräillessä kuulee ja näkee paljon. Luonto heräilee. Merkkejä siitä ovat mm. aamuiset vihervarpusten konsertit, mustarastaan huilumainen laulunnäyte, tiaisten tutut konsertot ja järven jäille ilmestyneet ensimmäiset lokit.
Konnunsuolla tosin tarkkaavainen voi nähdä paljon enemmänkin. Jokavuotiset hanhiparvet viipyvät tulvapelloilla pitkään, lisäksi viereinen metsä yllättää silloin tällöin ohi lentävällä kanahaukalla. Vaikka peltolintuja ja isoja vesilintujoukkoja vielä odotellaankin, kannattaa pyöräretkelle ottaa kiikarit tai järjestelmäkamera mukaan. Ikimuistoinen hetki voi tulla vastaan ihan yllättäen.


Taukojen jälkeen pyöräretki jatkuu Partalan suuntaan, jossa maisema muuttuu jo hieman mäkisemmäksi. Matkalla voi ihailla vaikkapa horisontissa näkyviä tuulimyllyjä ja halutessaan tieltä voi poiketa sivuun ja käydä kurkkaamassa Himanmäen kotaa ja laavua. Pienen matkan päästä Himanmäeltä, Partalantien varresta löytyy idyllinen Ravon pysäkki. Kyseessä on maitokoppi, jonka sisältä löytyvät retkeilijää ajatellen kaksi tuolia ja pieni pöytä. Viimeinen etappi voi alkaa tästä ja eväiden syönnin ohella voi ihastella maitokoppitaidetta, sillä paikalliset ovat maalanneet kauniin ja viihtyisän näköisen kesämaiseman kopin sisäseinää kaunistamaan.


Ravon risteyksestä pyöräilijä suunnistaa takaisin kohti Lappeenrantaa ja lähtöpistettä. Mikä se sitten milloinkin on? Hyvä maali ja lähtö voi olla omassa kotipihassa. Matkailijan näkökulmasta esimerkiksi Lappeenrannan satama on mainio lähtöpiste pyöräretkelle. Oli suunta sitten kanavalle tai vaikkapa Taipalsaaren suuntaan.  

Teksti ja kuvat Mikko Ikävalko

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Etelä-Karjalassa retkeily hermoja raastava kokemus

Etelä-Karjalan ja erityisesti Imatran lähiseudun retkeilypalvelut saivat ankaran arvion Susannan Työhuoneen blogissa:

"Kun täällä jokainen reissu on aina puutteellisen opastuksen vuoksi hermoja raastava kokemus, ei useinkaan ole tehnyt mieli edes lähteä matkaan. --- "Aika monta kertaa olemme yrittäneet lähteä mukavalle nuotioretkelle ja eksyneet matkalla, kun merkit katoavat polun varrelta kokonaan tai sitten se laavu löytyessään sijaitseekin ihan asutuksen vieressä autotien päässä. Pahimpia ovat ne reitit, joissa polut risteytyvät, eikä risteyksissä olekaan viittoja, minne suuntaan mennä. Täällä monet reitit myös kulkevat pitkiltäkin matkoilta ihan maanteitä pitkin, mikä ei oikein vastaa meidän tarvettamme päästä metsään. Kaikissa tapauksissa retkiämme on leimannut harmistus ja ärsyyntyminen."

Susannan kokemusta on aihetta paitsi pahoitella, myös analysoida. Maakunnan retkeilykohteita tuntevana voin allekirjoittaa palautteen aiheellisuuden osittain, mutta toivottavasti se ei ole 'Retkeilijän Etelä-Karjalan' koko kuva.

Retkeilypalvelujen tuottajan näkökulma

Retkeilypalvelujen ylläpitäjinä on useita tahoja. Retkeilyreittien pitäjiä ovat kunnat vaihtelevalla panostuksella, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö vastaa omien alueiden ylläpidosta sekä eräistä laavukohteista sopimuksiin perustuen, lisäksi on kylä- ym. yhdistysten toteuttamia laavuja ja pieniä reittejä. Tiedot kaikista näistä on koottu eKarjala-portaaliin osoitteessa  www.ekarjala.fi/retkikohteet .



Tiedossa on, että reiteissä, merkinnöissä, huollossa ja informaatiossa on parannettavaa. Työ on jatkuvaa kuten minkä tahansa infran ja informaation ylläpito; korjattavaa on jatkuvasti eikä pienillä resursseilla aina pysytä korjaustarpeiden perässä. Kuntien viranhaltijoilla vain on niin paljon työkohteita ja rahaa on vähän. Liikuntamäärärahat kuluvat arvokkaimpien kiinteistöjen ylläpitoon, kuten jää- ja uimahallit, urheilukentät, ladut jne. Retkeilyreitit ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Valitettavasti tilanne näyttää käyttäjille välinpitämättömyydeltä ja voi ehkä ollakin jossain kohtaa. Tähän asiaan puututaan tänä vuonna!

Etelä-Karjalassa retkeilyreitit kulkevat talousmetsissä pääosin yksityisillä mailla. Maanomistaja toteuttaa metsänhakkuut reiteistä riippumatta ja usein myös välittämättä. Reitinpitäjän tulisi korjata kadonneet merkinnät ja avata polku hakkuutähteistä, mutta usein viesti ei kulje. Rautjärven-Parikkalan suunnalla näkyy vielä maastossa Asta- ja Veera-myrskyjen jälkiä, kaikki maanomistajat eivät ole kiirehtineet myrskypuiden korjaamisen kanssa. Joutsenon reitit katkesivat nelikaistatien rakentamisen takia ja uusien yhteyksien suunnittelu Rauhan ja Myllymäen välillä on tyssännyt maanomistajien vastustukseen.

Hankerahoitukset retkeilyreiteille

Reittien ja laavukohteiden rakentamiseen on saatu hyvin EU-rahoitusta. Ongelma onkin juuri ylläpidon rahoituksessa ja siinä että toimijoita on monenlaisia eikä ylläpidon tasoa ole saatu yhtenäistettyä - paitsi ehkä negatiivisessa mielessä ;). Yksittäisillä kehittämishankkeilla on pystytty parantamaan joitain kohteita tai asioita, kaikkea ei pysty saamaan kerralla valmiiksi. Eikä tarvitse kulua monta vuotta, kun kierros alkaa alusta ja on palattava uudelleen samoille pitkospuille.

EKLU:n (Etelä-Karjalan liikunta ja urheilu) hankkeessa 'Vinkkejä Virosta - Elämyksiä Etelä-Karjalaan' Ikävalkon Mikko on kiertänyt maakuntamme retkeilyreittejä, hänellä tilanne on hyvin ajan tasalla. Mikko kirjoittaa kokemuksistaan myös tähän blogiin.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, jolle on annettu maakunnallisen retkeilyn kehittäjän tehtävä, sai Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta tälle vuodelle 59 000 euron rahoituksen 'Etelä-Karjalan retkeilyn infon ja huollon kehittämishankkeelle'. Hankkeessa on kaksi erillistä tavoitetta, joista toinen kohdistuu kuntien kanssa  reittien huollon ja ylläpidon toimintamallien parantamiseen. Työ on aloitettu selvittämällä kunnittain nykyiset huoltokäytännöt ja resurssit. Kuntien edustajat ovat kokoontuneet jo kaksi kertaa asian tiimoilta. Hankkeessa palkataan kesäajaksi huoltomies maastotyöhön kuntien avuksi. Tarkoituksena on paitsi auttaa kriittisimmissä korjaustarpeissa, saada kokemusta maakunnallisen ylläpitomallin toimivuudesta ja kustannustehokkuudesta.

Kartat ja informaatio

Edellä mainitussa hankkeessa toinen osatavoite on retkeilykohteista tarjolla olevan informaation päivittäminen. Maakuntaportaalin retkikohderekisterin tarkistaminen on aloitettu. Siellä on valitettavasti paljon rikkinäisiä linkkejä mm. kuntien sivujen uusimisen seurauksena. Lisäksi vielä uusitaan Retkeilijän Etelä-Karjala -esite, sen valmistuminen menee loppuvuoteen.

Maakunnallista retkeilykarttaa ei valitettavasti Etelä-Karjalaan ole saatu tuotettua. Syynä kartan tuottamisen rahoitus ja ehkä myös jääty odottamaan kunnes keskeiset Joutsenon reitit ja Salpapolku joskus saadaan valmiiksi. Ruokolahti-Rautjärvi reitiltä on ollut hieno reittikartta, joka on valitettavasti myyty loppuun. Parikkalasta on retkeilykartta, jota pitäisi vielä olla saatavilla.

Etelä-Karjalan vesiretkeilykartasto tehtiin 2004 ja uusittiin 2010. Vedenkestävä 19 karttasivun kartasto on edelleen myynnissä mm. Imatran matkailuinfossa (Lappeentie 12).

Palaute ja keskustelu

Ulkoilulain mukaan "Ulkoilureitin pitäminen, johon kuuluu reitin tekeminen ja kunnossapitos, on kunnan asiana. Kunta voi uskoa tehtävän sopivaksi katsotulle yhteisölle." Olipa ylläpito kunnan itsensä tai muun yhteistön vastuulla, on siihen osoitettava resursseja. Kun tulee riittävästi painetta käyttäjiltä, on asiat laitettava kuntoon. Tosin kaikki tiedämme kuntien taloustilanteen; rahareikiä on paljon. Retkeilykohteiden ylläpidon kustannukset ovat kuitenkin todella pienet verrattuna muihin liikuntapaikkoihin. Ja kuten Susanna toteaa: "Yksi tällainen aurinkoinen ja kaunis metsäpäivä on huomattavan tehokas mielenvirkistäjä."  Tutkimuksinkin on todistettu, että luontoympäristö vaikuttaa ihmisen terveyteen, reitit ovat edullisia hyvinvointipalveluja jotka paljon käytettynä vähentävät sairauskuluja.

Tämä blogi luotiin foorumiksi tällaiselle keskustelulle. Linkkiä saa jakaa ja aiheita tuoda lisää. Myös palautteita ja parannusehdotuksia yksilöidyistä kohteista. Tai mitä vain ajatuksia. Huomautukset otetaan nöyrästi vastaan ja välitetään oikeaan osoitteeseen aina kun sellainen on tiedossa.

. 


Outdoors Finland portaali

Laitanpa vielä tähän tietoa uudesta Etelä-Suomen luontomatkailuportaalista, jota täydennetään vielä mm. Etelä-Karjalan osalta. Tähän portaaliin mukaan pääsevien reittien on oltava kunnossa opasteineen ja reittiviittoineen.



keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Monipuoliset retkikohteet Savitaipaleella

Retkeä suunniteltaessa tärkeimpiä asioita ovat retkeen käytettävä aika ja liikkumistapa. Näin kevään kynnyksellä mieli vetää luonnon syliin. Kiireisen päivätyön päätteeksi oleskelu luonnossa vaikuttaa edullisesti kehon ja mielen stressitilaan. Hyviä retkikohteita löytyy mm. Savitaipaleelta Kuolimon molemmin puolin. Mikäli mieli tekee ihan patikkaretkelle, suosittelen käymään Orrain polulla. Matkan varrella voi pistäytyä ihmettelemässä vaikkapa kaunista Kärnäkosken linnoitusta ja Partakosken idyllistä kylämaisemaa. Kesällä paikka on tietysti ihan must-juttu, mutta toimii mainiosti näin kevään kynnykselläkin.

Orrainpolku eKarjala-portaalissa
Orrainpolku Outdoorsfinland-portaalissa












Orrain polku tarjoaa elämyksiä ympäri vuoden.

Orrain polun alkupää löytyy helposti Suomenniemelle vievän tien 409 varresta. Paikalla ovat asianmukaiset opasteet, kartta ja parkkipaikka. Polku kiertelee erilaisessa mäntyvoittoisessa metsässä, joka myöhemmin vaihtuu lähes koskemattoman oloiseen kuusikkoon. Lähellä Luotolahden laavua reitti kulkee rantametsässä aivan veden tuntumassa, ja retkeilijä pääsee ihailemaan kaunista Kuolimoa.


Osa Orrain polun maastoa on luonnonsuojelualuetta, eikä syyttä.
Maasto korkeuseroineen tarjoaa upeita näköalapaikkoja. Pieniltä lammilta kesäaikaan voi onnekas kohdata mm. kaakkurin joka on verrattain harvinainen kuikan serkkulaji. Maastoon voi tutustua myös vesiltä käsin, jolloin kajakki on mainio kulkupeli. Orrainkapia alhaalta päin katsottuna on lähes yhtä vaikuttavaa katseltavaa, kuin kallion laelta avautuvat näköalat. Eläimistön ja hienojen näkymien lisäksi luonto tarjoaa vuodenajasta riippuen iloisia yllätyksiä vaikkapa mustikoiden, puolukoiden, lakkojen ja sieniherkkujen muodossa.


Orrain polku tarjoaa kulkijalle eri reittivaihtoehtoja
Polut ja kyltit ovat laadulla tehtyjä ja autoakaan ei tarvitse lähteä erikseen siirtelemään, sillä kyseessähän on ympyrälenkki. Laavuja reitin varrelta löytyy kaksi. Onkilammen laavulle voi liikuntarajoitteinen henkilökin kulkea vaivatta. Laavujen puuhuolto toimii mainiosti, joka näkyy siistinä ympäristönä mm. laavujen läheisyydessä. Alueen metsäautotiet tarjoavat mahdollisuuden vaikkapa maastopyöräilyyn.


Orrain polun ohella Kuolimo kätkee palasen esihistoriaa.
Jääkauden jäljet, kivikauden ihminen -reitti johdattaa kulkijan vanhoille kalastusapajille Rovastin ojalle. Jääkauden jäljet ovat havaittavissa Salpausselän muodostumana ja järvessä esiintyvänä delta-ilmiönä. Järvi houkuttaa varsinkin kesällä kahlailemaan kirkkaaseen, mutta matalaan rantaveteen. Näin tekivät myös muinaiset ihmiset, jotka kalastivat piirittämällä kaloja rantavedessä. Rovastiojalta löytyy myös kivikautinen asumus, joka toimii mainiona taukopaikkana ja pienenä paikallisena nähtävyytenä. Opastaulut siivittävät lukijan tuhansia vuosia edeltävään aikaan, joka luo käsin kosketeltavan muinaistunnelman. Mielikuvien rikkoo ainoastaan satunnainen moottorivene tai vt13 kantautuva auton ääni.
Kuolimon alue itsessään toimii hienona retkeilyalueena ympärivuotisesti. Luistelukausi alkaa olla pian takanapäin, mutta luistelu Kuolimon jäällä on talvisista aktiviteeteistä varmasti Savitaipaleen seudun suosituin liikuntamuoto. Jos et ole vielä sitä kokeillut, niin viimeistään ensi talvena!
Teksti ja kuvat Mikko Ikävalko