Luonnonsuojelualueet retkeilyn vetovoimatekijänä

Yleensä retkeilykohteiden vetovoimatekijänä mainitaan upea luonto, varsinkin jos se on 'sertifioitu' suojelustatuksella. Etelä-Karjalan retkeily-ympäristöä on moitittu siitä, että retkeilyreitit on viety talousmetsiin, joissa tehdään maisemaa pilaavia hakkuita. Retkikohteita pitäisi olla enemmän luonnonsuojelualeilla.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selvittää Etelä-Karjalan maakunnan luonnonsuojelutilannetta retkeilyn näkökulmasta ja muovata kuvaa maakuntamme retkeily-ympäristöstä. Toivon, että lukijat täydentäisivät, jos huomaavat puutteita esitetyissä tiedoissa.

Koko maan pinta-alasta on suojeltu säädöksillä noin 10 %. Koska suojelualueet kuten myös valtion maat painottuvat Pohjois-Suomeen, on suojelun piirissä oleva osuus Etelä-Suomessa paljon pienempi.

Kansallispuistot 
Lainsäädännöllä perustettujen kansallispuistojen tarkoitus on suojella alueellisesti edustavia luonto- ja maisematyyppejä ja samalla tarjoamaan ihmisille mahdollisuus tutustua ja nauttia aidosta luonnonympäristöstä. Kansallispuistojen retkeilypalveluista vastaa Metsähallituksen luontopalvelut, joka toimii vain valtion mailla. Etelä-Karjala harvoja maakuntia, joissa ei ole yhtään kansallispuistoa. Toinen on Pohjanmaa (ruotsinkielinen rannikkomaakunta), Ahvenanmaallakaan ei ole yhtään kansallispuistoa. 

Syynä siihen, että Etelä-Karjalassa ei ole kansallispuistoa, on lähinnä maanomistuksen historia. Täällä metsäteollisuusyhtiöiden osuus metsäalueista on suurempi kuin maassa keskimäärin, olemmehan metsäteollisuuden keskeisellä alueella. Lisäksi kuten Etelä-Suomessa yleensäkin, yksityiset ihmiset omistavat suurimman osan maa-alasta. 

Eteläiselle Saimaalle perustettavasta kansallispuistosta on tehtylakialoitekin, mutta puiston toteutuminen on todettu käytännössä mahdottomaksi juuri maanomistuksen vuoksi. Luonnonsuojelulain 11 §:n mukaan kansallispuisto perustetaan valtion maalle ja puiston vähimmäiskoko on 1000 ha.

Luonnonsuojeluohjelmilla turvataan myös valtakunnallisesti merkittäviä luontoarvoja. Näitä alueita on myös Etelä-Karjalassa ja niiden alueisiin pääsee tutustumaan myös retkeilyreiteillä ja retkikohteissa. Luonnonsuojeluohjelmien alueiden omistajina voivat olla valtion lisäksi kunnat, muut yhteisöt tai myös yksityiset maanomistajat. Suojeluohjelmien toteutus etenee valtion budjettivarojen mukaan, koska valtion on korvattava suojelusta aiheutuvat taloudellinen menetys maanomistajalle. 

Harjujen suojeluohjelma 
Etelä-Karjalassa on upeaa harjumaasto monessa paikassa mm. Salpausselillä (jotka eivät ole varsinaisia harjuja, mutta niiden maaperä ja kasvillisuus ovat vastaavia). Harjujen suojelu perustuu maankäyttölakiin, joten se ei estä hakkuita.

• Päihäniemi Kattelussaaressa (EK virkistysaluesäätiö)
• Rastinniemi Kyläniemessä (EK virkistysaluesäätiö)

Soidensuojeluohjelma

Etelä-Karjalassa on suhteellisen vähän soita verrattuna koko maan suomäärään. Syynä luonnollisesti vesistöjen runsaus sekä em. harjumaastojen suuri määrä. 

• Hämmäauteensuo Lappeenrannassa edustaa soidensuojelualueita, joihin on helppo pääsy. Suolla on pitkospuut Lappeenrannan kaupungin toteuttamina. Pitkospuiden päässä on laavu, jonka on lahjoittanut Etelä-Karjalan Osuuspankki ja sitä ylläpitää virkistysaluesäätiö.

Rantojensuojeluohjelma

Rantojahan riittää Etelä-Karjalassa. Tämän ohjelman alueita on joitakin Saimaalla ja Kuolimolla. Ohjelman tavoitteena on suojella rakentamattomia rantoja.

• Lepänkannon virkistysalue sijaitsee Kuolimon rantojensuojelualueella.
• Orrainpolku jouduttiin toteutusvaiheessa siirtämään alkuperäisestä suunnitelmasta kauemmas rannasta, sillä ELY-keskus ei antanut lupaa polun linjaamiseen suojelualueelle muutoin kuin Orrainvuoren kohdalla.

Lehtojensuojeluohjelma 

Lehtojensuojeluohjelmalla suojellaan eri lehtokasvillisuusvyöhykkeiden lehtoja ja turvataan niiden eläin- ja kasvilajisto. Lehtoja on hyvin vähän täällä, viljavimmat maat on jo aikojen alussa otettu viljelyskäyttöön. Joitain on kuitenkin:

• Muukonsaaren pohjoispäässä on suojeltu lehtoalue, joka rajoittuu suoraan Lappeenrannan kaupungin leirialueeseen. Virkistysaluesäätiö on saanut alueen ylläpidettäväksi avoimena veneilijöille ja muille retkeilijöille. Leirimökkien vuokrauksen hoitaa Joutsenon Veneseura Likosenlahden satamassa.
• Joutsenon Aholassa oli aiemmin luontopolku yksityisella luonnonsuojelualueella, mutta polku on nyt suljettu omistajan päätöksellä.

Vanhojenmetsiensuojeluohjelma 

Koska olemme metsäteollisuuden alueella, on vanhoja metsiä Kaakkois-Suomessa kovin vähän, varsinkaan suojelun piirissä olevia vanhoja metsiä, joiden säilyminen olisi turvattu. Yksi tällainen on muutama vuosi sitten Metsähallituksen omistukseen siirtynyt Äpätinkangas Rautjärven kunnassa. Kyseinen vanha puusto joutui valitettavasti Asta-myrskyn kynsiin, ja alue on tällä hetkellä osittain läpipääsemätöntä puurytöä. Se olisikin todella mielenkiintoinen käyntikohde, jossa voi seurata luonnon kehitystä myrskyn jälkeen. Metsähallituksen kanssa on viritelty keskustelua retkikohteen perustamisesta Äpätinkankaalle. Metsähallitus ei kohdetta toteuta eikä edes osallistu kustannuksiin, mutta mahdollisesti voisi antaa luvan katselupaikan rakentamiseen metsän reunaan. 

Natura 2000

Tämän aikoinaan suurta mediakohua aiheuttaneen EU:n luonnonsuojeluohjelman tavoitteena on tukea luonnon monimuotoisuutta. Natura-alueet on valikoitu joko luonto- tai lintudirektiivin perusteella. Suomessa suuri osa Natura 2000-alueista oli jo aiemmin mukana jossain suojeluohjelmassa, mutta eivät kaikki. Natura-ohjelman lintukosteikkoja, jotka ovat myös retkikohteita ovat mm:

• Kuokkalampi, lintujärvi Ruokolahdella. Kylätoimikunta on rakentanut pitkospuut ja lintutornin.
• Siikalahti, Simpelejärven lahti, joka on ainoa Metsähallituksen ylläpitämä retkikohde Etelä-Karjalassa.
• Pien-Rautjärvi Parikkalan kunnan pohjoisosassa. Järven rannalla on kaksi Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistuksessa olevaa pientä aluetta, kummallakin on lintutorni, Pohjanranta ja Tarassiinlahti.

Lisäksi on muita Natura-kohteita, mm:

• Haukkavuori, historiallinen rajapaikka ja maakunnan korkein kohta Ruokolahden ja Rautjärven kuntien rajalla. Haukkavuorella on polku, retkikohde tien päässä.
• Ukonhaudat, suppamaastoa lampineen Joutsenon kankailla. Kiukkaanlammen laavu sijaitsee upealla paikalla Ukonhautojen alueella.
• Ilkonselkä on Natura-aluetta norpansuojelun perusteella, suojelukohteena on nimenomaan vesialue. Virkistysaluesäätiön Ilkonsaari on mielenkiintoinen retkikohde Ilkonselän eteläosassa.

Yksityiset luonnonsuojelualueet

Nykyisin yksityiset metsänomistajat voivat hakea 'rauhoitusta' eli suojelua omalle maalleen. Metso-ohjelma on jopa kannustanut suojeluun, sillä ohjelmasta metsänomistajat ovat voineet saada korvausta, kun pidättyvät puuston hakkuista. Toki kohteella tulee olla suojeluarvoja, sen arvioivat ELY-keskuksen asiantijat. Yksityisten ihmisten lisäksi on myös säätiöitä, joiden tavoitteina on lisätä suojelupinta-alaa.

Luonnonperintösäätiö ostaa alueita keräämillään lahjoitusvaroilla. Säätiö osti vasta alueen Imatralta. Tällä säätiöllä ei ole intressiä hyödyntää alueitaan virkistyskäyttöön. Tosin ei ole tiedusteltu, miten he suhtautuisivat, jos kysyttäisiin polun tai levähdyspaikan rakentamista säätiön maalle.

Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö on Etelä-Karjalassa toimiva luonnonsuojelua päätehtävänään toteuttava säätiö, joka myös ostaa alueita luonnonsuojelutarkoituksiin. 

Etelä-Karjalan maakunta ei siis ole aivan valkoista aluetta luonnonsuojelun suhteen. Luonnonsuojelualueita on hyödynetty myös retkikohteina, mutta varmasti suojelusta ja eri ohjelmien tavoitteista tulisi kertoa paremmin kaikessa informaatiossa. 

Teksti: Hanna Ollikainen, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja

Kevätmelontaretki Väliväylällä

Kevätaurinko voimistuu ja jäät sulavat jo järvissä ihan silmissä. Yöpakkaset hieman hidastuttavat tapahtumia, mutta jäättömät järvenselät ovat vain päivien kysymys. Tänä vuonna pääseekin melomaan jo ennätysaikaisin eli monella asialle vihkiytyneellä alkaa varmasti vatsan pohjassa myllertää. Mihin siis kannattaisi suunnata ensimmäisellä kevätretkellä? 

Valmiustilaltaan ja monipuolisuudeltaan paras melontareitti maakunnassamme lienee Väliväylä Lappeenrannasta Lemin kautta Luumäelle (ja sieltä edelleen Kymenlaakson puolelle). Mikäli nauhareitti kelpaa ja veden kirkkaus ei kuulu valintakriteereiden kärkipäähän, niin Väliväylä on ehdoton melojan ykköskohde. Isot järvenselät ja Kuolimo tarjoavat tietenkin runsaasti vaihtoehtoja, mutta Kuolimon kierros kiilaa edelle silloin kun kyseessä on kahden päivän reissu. Suuren Saimaan heikkoutena pitäisin retkikohteiden pirstaleisuutta ja toisaalta suuria tuulialttiita järvenselkiä. Luontoelämyksiltään Saimaa tarjoaa varmasti enemmän kuin mikään muu.

Väliväylä toimii aloittelijasta ammattilaiseen. Melontavaihtoehtoja on aina päivämelonnasta viikon mittaiseen reissuun. Palveluita ja nähtävyyksiä riittää ja melontareitti on poikkeuksellisen suojaisa ottaen huomioon, että kyseessä on järvimelonta. Väliväylän reitistä on tulossa lähiaikoina Outdoorsfinland-sivuille esittely, karttasivuja on tehty talven aikana. Uusi reittiesite löytyykin jo sen tuottaneen Kinnon sivuilta. Nyt reitin kokonaisuudessaan näkee esim. tästä google-maps-linkistä. 

Väliväylälle pääsee kivuttomasti niin Lappeenrannasta, Lemiltä kuin Luumäeltäkin. Asutuskeskittymät tarjoavat hyviä pysähdys- ja tankkauspaikkoja, mutta laavuverkosto on myös väliväylällä mitä mainioin. Väliväylään liittyy paljon historiaa. Se on toiminut tukinuittoreittinä ja kätkee lukuisiin saariin myös vanhaa sotahistoriaa mm. Salpalinjan ansiosta.

Näkymä bunkkerista

Jääkauden jäljet ja lukuisat järvet tarjoavat hienoja luontoelämyksiä. Saimaan kallioiset rannat, kapea ja mutkitteleva, käärmemäinen Jängynjärvi ja sokkeloinen Kivijärvi ovat maakunnastamme Kymenlaaksoon suuntaavien melojien ensimmäisiä haasteita. Kesämökkien värittämästä maisemasta löytyy poikkeuksia mm. aivan Lappeenrannan kaupungin ytimessä sijaitsevasta Naurissaaresta, joka kätkee sisälleen mahtavia bunkkerirakennelmia.

Kotvan päässä pohjoisemmassa meloja pääsee ihmettelemään Ruusin Turasalon kalliomaalauksia, joita aika ja ihminen ovat jo hieman turmelleet.

Ruusin Tursalon kalliomaalaus

Orjainniemen ohitettua melojalla avautuu suojaisempi reittiosuus joka jatkuu aina Kivijärvelle saakka. Matkan varrella on mm. vanhaa tukinuittohistoriaa Rutolassa, sekä Varislavolan korkeissa majesteettimaisissa kallioissa. Kivijärvellä ehkä yksi yksittäinen hieno luonnonmuodostelma on pitkä Sarviniemi, jonka luonnonhiekkarannat tekevät vaikutuksen ohikulkijaan.

Kivijärveltä siirryttäessä Ala-Kivijärvelle pääsee nauttimaan hetken Huopaisten virrasta joka auttaa hieman lihastyön lisäksi Kajakin liikettä. Ala-Kivijärvellä ensimmäinen silmään pistävä havainto on lukuisat karikot ja luodot. Liekö järvi saanut nimensä juuri kivistään? Mikäli melojalla ei ole kompassia tai navigaattoria matkassa, niin Ala-Kivijärvellä tulee olla tarkkana, ettei melo harhaan. Nokka luoteeseen johtaa oikealle reitille ja sitä kautta alkaakin pienten pitkulaisten järvien osuus ennen Tuuhtiaista, josta löytyy muuten saunallinen taukopaikka.

Hyvän tauon jälkeen matka jatkuu jo totutusti kapeaa jokimaista reittiä pitkin eteenpäin. Vesikasvit ja kivet haittaavat paikoin jouhevaa matkantekoa, mutta viimeiset 9km taittuu lopulta kepeästi. Minun retkeni päättyi Luumäen Kannuskoskelle reilun 11h melonnan päätteeksi. Normaalisti noin 60km päivämatkan voisi jakaa vaikkapa kolmelle päivälle, mutta tutustuminen kohteeseen kannattaa.

Mitä löytyykään Kymenlaakson puolelta? Se kokemus jätetään seuraavaan kertaan. Nyt täytyy ottaa kalenteri ja kartta käteen ja suunnittelemaan! Alkukesän ensimmäinen melontaretki voi olla jo lähiviikonloppuina!

Teksti ja kuvat Mikko Ikävalko

Kaakkois-Suomen retkeilykulttuurihanke

Hankkeen tausta ja tarve

Kesällä 2011 tuli useita palautteita sekä suoraan virkistysaluesäätiöön että kuntien kautta venäläisten ilmestymisestä retkikohteille. Paikalliset retkeilijät olivat  närkästyneitä siitä, että laavut ja grillikatokset oli 'vallattu'. Myös roskaantumisongelma näytti lisääntyneen ja polttopuiden käyttötavat  näyttivät olevan erilaiset tällä uudella retkeilijäryhmällä.

Tilanteesta keskusteltiin virkistysaluesäätiön ohjausryhmässä, jossa on mukana kunnista retkeilypalveluista vastaavia henkilöitä sekä yrittäjien, retkeilyjärjestöjen ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen edustajat. Keskustelun tuloksena päätettiin reagoida tilanteeseen mahdollisimman nopeasti neuvonnalla ja tiedotuksella. Lisäksi päätettiin, että asiat esitellään myönteisesti, puhutaan suomalaisesta retkeilykulttuurista eikä korosteta kohteena olevan vain venäläiset matkailijat.

Sama ongelma oli havaittu myös Kymenlaaksossa, jossa toimii Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiötä vastaava Kymenlaakson virkistysalueyhdistys (Kyvi). ELY-keskus lupasi rahoituksen, mikäli tiedotuskampanja toteutetaan koko Kaakkois-Suomen alueella, jolloin myös Kymenlaakson virkistysalueyhdistys lähti mukaan.

Ystävällinen tiedottaminen

Hankkeen tavoitteeksi otettiin opastaa venäläisiä retkeilijöitä ja veneilijöitä suomalaiseen retkeilykulttuuriin, jossa kunnioitetaan luontoa ja huomioidaan muut retkeilijät ja muistetaan myös turvallisuusseikat.

Tiedottamisen välineenä on 'Retkeilijän etiketti' -esite, jossa lyhyesti ohjeistetaan kolmella kielellä. Englanninkieli siksi, että esite toimii myös mahdollisten muista maista tulevien luontomatkailijoiden oppaana. Suomenkieli siksi, että esitettä on helppo käyttää kenen tahansa matkailijoiden kanssa toimivan, kun tietää mitä sivuilla on vieraalla kielellä kirjoitettu.

Valitettavasti venäläisten kanssa tulee usein vastaan kielimuuri. Ystävällisyys ja elekieli toki on kaikilla meillä käytettävissä.

Muita toimenpiteitä ovat henkilökohtainen opastus palkatun retki-isännän toimesta, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa omansa. Retki-isännällä oli työkaluna kyselylomake, jonka tarkoituksena oli toimia keskustelun käynnistäjänä ja tietenkin siinä samalla saatiin palautetta. Lomake laadittiin metsähallituksen kävijäseurantalomakkeen pohjalle supistamalla kysymyspatteria. Kyselyn tuloksista oli blogikirjoitus tammikuussa.

Koska retki-isäntä pystyy olemaan vain satunnaisesti kohteissa, ajatuksena on ollut haastaa paikalliset retkeilijät ja veneilijät mukaan talkoisiin - toimimaan vieraanvaraisina ja ystävällisinä oppaina niille, jotka eivät välttämättä tunne perinteisiä retkeilytapoja. Samalla toivottiin, että keskustelun avulla kaikki voisivat kiinnittää huomioita miten itse vaikuttaa ilmapiiriin ja viihtyisyyteen yhteisissä retkikohteissa ja venesatamissa.

Aloitteiden pohjalta Etelä-Karjalassa on teetetty kolmella kielellä retkikohteiden sääntötaulut. Näitä kolmena taulun sarjoja on toimitettu kunnille, laavuille vietäväksi. Taulujen asentaminen maakunnan laavuille on vielä kesken, työ jatkuu huoltotoimenpiteiden myötä tänä vuonna.

Lisäksi tehdään mediatiedottamista venäjänkielissä matkailijoille suunnatuissa lehdissä: Finturist ja Venäjän Kauppatie, kumpaakin luetaan myös netistä.

Hankkeeseen lisättiin tälle vuodelle vielä yksi uusi toimenpide: ensi kesäksi tehdään erityisesti veneilijöille tarkoitettu opas vesiliikenteen turvallisuudesta ja säännöistä. Sitä on suunniteltu yhteistyössä Pidä Saaristö Siistinä ry:n kanssa, ja myös Liikenneturvallisuusvirasto Trafi on vahvistanut että venäjänkieliselle ohjeistukselle on suuri tarve. Tämä tulee vain kaksikielisenä: suomi ja venäjä. Oletamme, että Saimaalle muista maista tulevat huviveneilijät ovat pitkän kokemuksen omaavia merikarhuja - toisin kuin useat venäläiset, joilla ei ole aiempaa veneilykokemusta.

Paikallinen yhteistyö hankkeessa

Retkeilyjärjestöille ja veneseuroille lähetettiin tiedote hankkeesta. Kirjeessä kysyttiin Saimaalla ja muualla Etelä-Karjalan luonnossa liikkuvilta kiinnostusta osallistua hankkeeseen. Tehtävänä olisi jakaa esitettä  ja mahdollisesti myös kerätä palautetta lomakkeille, samoille jotka ovat retki-isännän käytössä. Viime kesänä kahdella veneilijällä oli haastattelulomakkeita, ja he palauttivat niitä täytettyinä.

Tänä talvena hankkeesta on kerrottu useille paikallisille seuroille eri tilaisuuksissa, ja Retkeilijän etiketti -esitettä on otettu hyödynnettäväksi, vastaanotto on ollut pelkästään myönteistä.

Yhteistyöpyyntö

Retkeilykulttuurihankkeen tavoitteena on säilyttää retkikohteet viihtyisinä meille kaikille. Retkeilyn periaate  - kuten myös jokamiehenoikeuksien perusta, - on että käynnistä ei jää jälkiä maastoon eikä retkikohteille. Vaikka kohteita huolletaan, jokainen ymmärtää että paikat ovat siinä siivossa, millaiseksi edellinen kävijä on jättänyt. Retkeilytavoista on muistutettava jatkuvasti, myös suomalaisia. Tämä on yksi osa virkistysaluesäätiön tiedottamistehtävää. Tämä ei tarkoita, että virkistysaluesäätiö pitäisi kaikkia retkeilijöitä typerinä tai uusavuttomina.

Retkikohteiden ylläpitäjät toivovat palautetta kohteiden käyttäjiltä, sekä kunnostustarpeista että ideoita kehittämiseen. Sen ajatellaan olevan yhteisvastuullista toimintaa, ei ajatustyön ulkoistamista.

Yllättikö kevät melojat?

Talvi yllätti autoilijat, mainitaan usein loppusyksyn uutisissa, ja joskus yllätytään myös keväisin, takatalviuutisoinnissa. Onko nyt kuitenkin käynyt niin, että kevät yllätti melojat? Tarkoitan jokimelojia maakunnan pienjoissa. Normaalisti tähän aikaan jäistä vapautuvat, ja vuolaasti tulvivat Etelä-Karjalan joet ovat nyt sulia ja vähävetisiä, ja ovat olleet sitä jo pitkään. Tämä on yllättänyt melojat, niin uskallan väittää. Menikö paras melonta-aika pienissä joissa ikään kuin varkain ohi?

Kevät jatkuu tällä hetkellä ajankohtaan nähden normaalisti, mutta tilanne on kuitenkin poikkeuksellinen. Maastossa ei ole lunta mistä kertyisi sulamisvettä jokiin ja järviin, eikä vesisateitakaan ole ollut, eikä ole lähipäiville tiedossa. Jokimelonnan kannalta tilanne on kaksijakoinen. Kokeneempi haasteita hakeva meloja ei pääse kokemaan virran voimaa ja ahtaimpien rännien läpäisymahdollisuutta ja siksi pikkujoet eivät ehkä heitä kiinnosta.

Toisaalta vähempi vesi ja rauhallisempi virtaus voi tarjota aloittelijalle ja luonnon muista arvoista kiinnostuneille paljon kokemuksia ja elämyksiä. Kevään linnut ja muut eläinlajit sekä kasvit ja puut käyttäytyvät normaalin kevätrytminsä mukaan. Tai jos tarkkoja ollaan, mahdollisuudet luonnon tarkkailemiseen ovat normaalikevääseen verraten paremmat, koska vesilinnut ovat pienemmällä vesialueella ja rantamaaston linnut ja kasvit ovat rauhallisemman vauhdin ansiosta helpommin havaittavissa. Tästä poikkeuksellisesta keväästä on mahdollista saada paljon ikimuistoisia elämyksiä, jos luontoarvot ovat melojalla korkeassa kurssissa.

Olen yhden maakunnan melontaväylän, Lappeenrannan Simolasta Vainikkalaan johtavan Alajoen vaikutusalueen ihminen. En ole melonnan harrastaja, mutta jokivarressa patikointi ja luonnon tarkkailu siellä on tärkeä osa elämääni. Muina keväinä olen kohdannut joella intiaanikanooteilla jokea myötävirtaan liikkuvia melojia jopa ryhmissä, ja onpa muutama yksittäinen kajakkimelojakin tullut kohdattua. Myös vastavirtaan on jotkut jaksaneet kauhoa. Tänä keväänä en ole kohdannut joella ensimmäistäkään melojaa vaikka itse olen viettänyt rannan poluilla huomattavasti enemmän aikaa.


Kevätmelonnalla ehtii vielä mainiosti. Ehdin jo mainita kokonaan sulana virtaavan Alajoen. Alajoki laskee Vainikkalassa Telkjärveen. Järvi on vielä tänään jääkannen osaksi peittämä mutta uskoisin jo viikon kuluttua avaraan jäätöntä vettä riittävän aina Hounijoen suulle asti. Hounijoki laskee Telkjärvestä kohti Suomen-lahtea, ylittäen Suomen ja Venäjän rajan heti Vainikkalan jälkeen. Sinne ei melojilla ole pääsyä, vielä.


Sitä vastoin Telkjärvestä länteen riittää melottavaa jokea aina Suuri Pyhäkala –järvelle. Raipon Kotijärven yläpuolinen joki on nimeltään Sarvijoki, alapuolinen on Alajoki. Reitin voi meloa joko myötä- ja vastavirtaan. Soma sattuma vai harkittu asia: Joella ja sen vaikutusalueella toimii vuonna 2000 perustettu Myötävirtaan yhdistys. Yhdistys ylläpitää jokireitillä kelohirsilaavuja Melkkolassa Simolassa ja Vainikkalassa sekä penkki-pöytäyhdistelmällä varustettua taukopaikkaa Rikkilässä.

Myötävirtaan reitin esittely löytyy myös eKarjala-portaalissa.

Teksti ja kuvat: Sauli Vainikka

Mikä ihmeen Geopark?

Geopark nostaa Saimaan kansainväliseksi luontomatkailukohteeksi

Luontomatkailun kasvu on yksi maailman johtavista matkailun trendeistä. Suosituksi luontomat-kailun konseptiksi on nousemassa Geopark – myös Suomessa. Geopark on merkittävää geologista perintöä sisältävä rajattu alue, josta nousevat myös alueen keskeinen luonnon- ja kulttuurihistoria. Geoparkin alueella tulee olla riittävästi matkailupalveluja ja matkailijavirtaa, sillä sen tavoitteena on kestävän luontomatkailun kehittäminen. Geopark ei ole suojelualue. Jokaisella Geopark-puistolla on oma perusteema tai tarina.

Geopark on arvostettu luontomatkailun brändi ja kehittämistyökalu

Geopark-konsepti kokoaa eri toimijat yhteisen toimintamallin alle, jolloin alueen luontomatkailun kehittäminen helpottuu ja kehittämiseen käytössä olevat resurssit voidaan suunnata mahdollisimman tehokkaasti oikeisiin kohteisiin. Geopark tarjoaa kansainvälisen tuen ja uusimmat innovaatiot luontomatkailukohteiden kehittämisessä ja tuotteistamisessa. Kukin Geopark-alue suunnittelee itse oman mallinsa, jonka puitteissa alueella toimitaan osana kansainvälistä Geopark-verkostoa.

Vetovoimaa alueen matkailuun

Matkailullisen vetovoiman näkökulmasta Geopark-alueet ovat rinnastettavissa kansallispuistoihin ja UNESCOn maailmanperintökohteisiin, joiden kävijämäärät ovat jatkuvasti kasvaneet. Geopark-verkosto, European Geoparks Network (EGN), toimii UNESCON suojeluksessa.

Suomessa Geoparkeja on toistaiseksi yksi, Rokua Geopark. Uusia Geopark-alueita suunnitellaan parhaillaan esimerkiksi Pohjois-Karjalaan, Lappiin ja Etelä-Pohjanmaalle. Ympäristöministeriöön on perustettu maaliskuussa 2013 kansallinen Geopark-komitea koordinoimaan Suomen Geopark-asioita.

Saimaa Geomatkailukohteeksi -hanke

Saimaan geologinen historia, luonto ja kulttuurihistoria sekä matkailuelinkeinon kehitys luovat edellytytkset eteläisen Saimaan Geoparkille. Saimaan synnyllä on jännittävä geologinen tarina, mutta toisaalta Saimaan geologiaa ei ole juurikaan hyödynnetty matkailullisesti, ja tästä näkökulmasta tehdyt geologiset selvitykset puuttuvat.

Saimaa Geomatkailukohteeksi -hanke aloittaa työn Saimaan geomatkailun kehittämiseksi. Alueen matkailuun sopivat geologiset resurssit käydään läpi ja kootaan yksiin kansiin, jolloin toimijat saavat perustiedot geomatkailun kehittämiseksi alueellaan. Samalla toimijat kootaan yhteen kehittämään Saimaan geomatkailua ja kestävää luontomatkailua. Hankkeessa valmistellaan Geopark-toimintamallia ja työstetään hakemus Geopark-verkostolle.

Miksi Geopark halutaan Saimaalle?

Geopark parantaa Saimaan luontomatkailun kehittämistä ja luo sille pysyvät puitteet. Saimaan ainutlaatuinen tarina päästää tuotteistamaan tehokkaammin ja tuomaan helpommin esiin esimerkiksi alueelle toteutettavissa Saimaa Geopark-opastuspisteissä. Geopark-status tulee lisäämään eteläisen Saimaan vetovoimaa luontomatkailualueena, mutta se myös velvoittaa kaikki alueen toimijat kestävään toimintatapaan.

Saimaa Geoparkin on suunniteltu sijoittuvan Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueelle. Imatran Seudun Kehitysyhtiö hallinnoi hankkeen, jolle rahoitus on haettu maakuntalii-oilta ja kunnilta. Hankkeen kokonaisbudjetti on 260 000 euroa vuosille 2014-2015 Maakunta-rahaa on alustavasti varattu hankkeelle 70 % kustannuksista.

Teksti: Minna Kähtävä-Marttinen, Saimaa Geomatkailukohteeksi-hankkeen projektipäällikkö

Etelä-Karjalassa retkeily hermoja raastava kokemus

Etelä-Karjalan ja erityisesti Imatran lähiseudun retkeilypalvelut saivat ankaran arvion Susannan Työhuoneen blogissa:

"Kun täällä jokainen reissu on aina puutteellisen opastuksen vuoksi hermoja raastava kokemus, ei useinkaan ole tehnyt mieli edes lähteä matkaan. --- "Aika monta kertaa olemme yrittäneet lähteä mukavalle nuotioretkelle ja eksyneet matkalla, kun merkit katoavat polun varrelta kokonaan tai sitten se laavu löytyessään sijaitseekin ihan asutuksen vieressä autotien päässä. Pahimpia ovat ne reitit, joissa polut risteytyvät, eikä risteyksissä olekaan viittoja, minne suuntaan mennä. Täällä monet reitit myös kulkevat pitkiltäkin matkoilta ihan maanteitä pitkin, mikä ei oikein vastaa meidän tarvettamme päästä metsään. Kaikissa tapauksissa retkiämme on leimannut harmistus ja ärsyyntyminen."

Susannan kokemusta on aihetta paitsi pahoitella, myös analysoida. Maakunnan retkeilykohteita tuntevana voin allekirjoittaa palautteen aiheellisuuden osittain, mutta toivottavasti se ei ole 'Retkeilijän Etelä-Karjalan' koko kuva.

Retkeilypalvelujen tuottajan näkökulma

Retkeilypalvelujen ylläpitäjinä on useita tahoja. Retkeilyreittien pitäjiä ovat kunnat vaihtelevalla panostuksella, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö vastaa omien alueiden ylläpidosta sekä eräistä laavukohteista sopimuksiin perustuen, lisäksi on kylä- ym. yhdistysten toteuttamia laavuja ja pieniä reittejä. Tiedot kaikista näistä on koottu eKarjala-portaaliin osoitteessa  www.ekarjala.fi/retkikohteet .

Tiedossa on, että reiteissä, merkinnöissä, huollossa ja informaatiossa on parannettavaa. Työ on jatkuvaa kuten minkä tahansa infran ja informaation ylläpito; korjattavaa on jatkuvasti eikä pienillä resursseilla aina pysytä korjaustarpeiden perässä. Kuntien viranhaltijoilla vain on niin paljon työkohteita ja rahaa on vähän. Liikuntamäärärahat kuluvat arvokkaimpien kiinteistöjen ylläpitoon, kuten jää- ja uimahallit, urheilukentät, ladut jne. Retkeilyreitit ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Valitettavasti tilanne näyttää käyttäjille välinpitämättömyydeltä ja voi ehkä ollakin jossain kohtaa. Tähän asiaan puututaan tänä vuonna!

Etelä-Karjalassa retkeilyreitit kulkevat talousmetsissä pääosin yksityisillä mailla. Maanomistaja toteuttaa metsänhakkuut reiteistä riippumatta ja usein myös välittämättä. Reitinpitäjän tulisi korjata kadonneet merkinnät ja avata polku hakkuutähteistä, mutta usein viesti ei kulje. Rautjärven-Parikkalan suunnalla näkyy vielä maastossa Asta- ja Veera-myrskyjen jälkiä, kaikki maanomistajat eivät ole kiirehtineet myrskypuiden korjaamisen kanssa. Joutsenon reitit katkesivat nelikaistatien rakentamisen takia ja uusien yhteyksien suunnittelu Rauhan ja Myllymäen välillä on tyssännyt maanomistajien vastustukseen.

Hankerahoitukset retkeilyreiteille

Reittien ja laavukohteiden rakentamiseen on saatu hyvin EU-rahoitusta. Ongelma onkin juuri ylläpidon rahoituksessa ja siinä että toimijoita on monenlaisia eikä ylläpidon tasoa ole saatu yhtenäistettyä - paitsi ehkä negatiivisessa mielessä ;). Yksittäisillä kehittämishankkeilla on pystytty parantamaan joitain kohteita tai asioita, kaikkea ei pysty saamaan kerralla valmiiksi. Eikä tarvitse kulua monta vuotta, kun kierros alkaa alusta ja on palattava uudelleen samoille pitkospuille.

EKLU:n (Etelä-Karjalan liikunta ja urheilu) hankkeessa 'Vinkkejä Virosta - Elämyksiä Etelä-Karjalaan' Ikävalkon Mikko on kiertänyt maakuntamme retkeilyreittejä, hänellä tilanne on hyvin ajan tasalla. Mikko kirjoittaa kokemuksistaan myös tähän blogiin.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, jolle on annettu maakunnallisen retkeilyn kehittäjän tehtävä, sai Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta tälle vuodelle 59 000 euron rahoituksen 'Etelä-Karjalan retkeilyn infon ja huollon kehittämishankkeelle'. Hankkeessa on kaksi erillistä tavoitetta, joista toinen kohdistuu kuntien kanssa  reittien huollon ja ylläpidon toimintamallien parantamiseen. Työ on aloitettu selvittämällä kunnittain nykyiset huoltokäytännöt ja resurssit. Kuntien edustajat ovat kokoontuneet jo kaksi kertaa asian tiimoilta. Hankkeessa palkataan kesäajaksi huoltomies maastotyöhön kuntien avuksi. Tarkoituksena on paitsi auttaa kriittisimmissä korjaustarpeissa, saada kokemusta maakunnallisen ylläpitomallin toimivuudesta ja kustannustehokkuudesta.

Kartat ja informaatio

Edellä mainitussa hankkeessa toinen osatavoite on retkeilykohteista tarjolla olevan informaation päivittäminen. Maakuntaportaalin retkikohderekisterin tarkistaminen on aloitettu. Siellä on valitettavasti paljon rikkinäisiä linkkejä mm. kuntien sivujen uusimisen seurauksena. Lisäksi vielä uusitaan Retkeilijän Etelä-Karjala -esite, sen valmistuminen menee loppuvuoteen.

Maakunnallista retkeilykarttaa ei valitettavasti Etelä-Karjalaan ole saatu tuotettua. Syynä kartan tuottamisen rahoitus ja ehkä myös jääty odottamaan kunnes keskeiset Joutsenon reitit ja Salpapolku joskus saadaan valmiiksi. Ruokolahti-Rautjärvi reitiltä on ollut hieno reittikartta, joka on valitettavasti myyty loppuun. Parikkalasta on retkeilykartta, jota pitäisi vielä olla saatavilla.

Etelä-Karjalan vesiretkeilykartasto tehtiin 2004 ja uusittiin 2010. Vedenkestävä 19 karttasivun kartasto on edelleen myynnissä mm. Imatran matkailuinfossa (Lappeentie 12).

Palaute ja keskustelu

Ulkoilulain mukaan "Ulkoilureitin pitäminen, johon kuuluu reitin tekeminen ja kunnossapitos, on kunnan asiana. Kunta voi uskoa tehtävän sopivaksi katsotulle yhteisölle." Olipa ylläpito kunnan itsensä tai muun yhteistön vastuulla, on siihen osoitettava resursseja. Kun tulee riittävästi painetta käyttäjiltä, on asiat laitettava kuntoon. Tosin kaikki tiedämme kuntien taloustilanteen; rahareikiä on paljon. Retkeilykohteiden ylläpidon kustannukset ovat kuitenkin todella pienet verrattuna muihin liikuntapaikkoihin. Ja kuten Susanna toteaa: "Yksi tällainen aurinkoinen ja kaunis metsäpäivä on huomattavan tehokas mielenvirkistäjä."  Tutkimuksinkin on todistettu, että luontoympäristö vaikuttaa ihmisen terveyteen, reitit ovat edullisia hyvinvointipalveluja jotka paljon käytettynä vähentävät sairauskuluja.

Tämä blogi luotiin foorumiksi tällaiselle keskustelulle. Linkkiä saa jakaa ja aiheita tuoda lisää. Myös palautteita ja parannusehdotuksia yksilöidyistä kohteista. Tai mitä vain ajatuksia. Huomautukset otetaan nöyrästi vastaan ja välitetään oikeaan osoitteeseen aina kun sellainen on tiedossa.

. 

Outdoors Finland portaali

Laitanpa vielä tähän tietoa uudesta Etelä-Suomen luontomatkailuportaalista, jota täydennetään vielä mm. Etelä-Karjalan osalta. Tähän portaaliin mukaan pääsevien reittien on oltava kunnossa opasteineen ja reittiviittoineen.

Monipuoliset retkikohteet Savitaipaleella

Retkeä suunniteltaessa tärkeimpiä asioita ovat retkeen käytettävä aika ja liikkumistapa. Näin kevään kynnyksellä mieli vetää luonnon syliin. Kiireisen päivätyön päätteeksi oleskelu luonnossa vaikuttaa edullisesti kehon ja mielen stressitilaan. Hyviä retkikohteita löytyy mm. Savitaipaleelta Kuolimon molemmin puolin. Mikäli mieli tekee ihan patikkaretkelle, suosittelen käymään Orrain polulla. Matkan varrella voi pistäytyä ihmettelemässä vaikkapa kaunista Kärnäkosken linnoitusta ja Partakosken idyllistä kylämaisemaa. Kesällä paikka on tietysti ihan must-juttu, mutta toimii mainiosti näin kevään kynnykselläkin.

Orrainpolku eKarjala-portaalissa
Orrainpolku Outdoorsfinland-portaalissa

Orrain polku tarjoaa elämyksiä ympäri vuoden.

Orrain polun alkupää löytyy helposti Suomenniemelle vievän tien 409 varresta. Paikalla ovat asianmukaiset opasteet, kartta ja parkkipaikka. Polku kiertelee erilaisessa mäntyvoittoisessa metsässä, joka myöhemmin vaihtuu lähes koskemattoman oloiseen kuusikkoon. Lähellä Luotolahden laavua reitti kulkee rantametsässä aivan veden tuntumassa, ja retkeilijä pääsee ihailemaan kaunista Kuolimoa.


Osa Orrain polun maastoa on luonnonsuojelualuetta, eikä syyttä.

Maasto korkeuseroineen tarjoaa upeita näköalapaikkoja. Pieniltä lammilta kesäaikaan voi onnekas kohdata mm. kaakkurin joka on verrattain harvinainen kuikan serkkulaji. Maastoon voi tutustua myös vesiltä käsin, jolloin kajakki on mainio kulkupeli. Orrainkapia alhaalta päin katsottuna on lähes yhtä vaikuttavaa katseltavaa, kuin kallion laelta avautuvat näköalat. Eläimistön ja hienojen näkymien lisäksi luonto tarjoaa vuodenajasta riippuen iloisia yllätyksiä vaikkapa mustikoiden, puolukoiden, lakkojen ja sieniherkkujen muodossa.

Orrain polku tarjoaa kulkijalle eri reittivaihtoehtoja
Polut ja kyltit ovat laadulla tehtyjä ja autoakaan ei tarvitse lähteä erikseen siirtelemään, sillä kyseessähän on ympyrälenkki. Laavuja reitin varrelta löytyy kaksi. Onkilammen laavulle voi liikuntarajoitteinen henkilökin kulkea vaivatta. Laavujen puuhuolto toimii mainiosti, joka näkyy siistinä ympäristönä mm. laavujen läheisyydessä. Alueen metsäautotiet tarjoavat mahdollisuuden vaikkapa maastopyöräilyyn.

Orrain polun ohella Kuolimo kätkee palasen esihistoriaa.
Jääkauden jäljet, kivikauden ihminen -reitti johdattaa kulkijan vanhoille kalastusapajille Rovastin ojalle. Jääkauden jäljet ovat havaittavissa Salpausselän muodostumana ja järvessä esiintyvänä delta-ilmiönä. Järvi houkuttaa varsinkin kesällä kahlailemaan kirkkaaseen, mutta matalaan rantaveteen. Näin tekivät myös muinaiset ihmiset, jotka kalastivat piirittämällä kaloja rantavedessä. Rovastiojalta löytyy myös kivikautinen asumus, joka toimii mainiona taukopaikkana ja pienenä paikallisena nähtävyytenä. Opastaulut siivittävät lukijan tuhansia vuosia edeltävään aikaan, joka luo käsin kosketeltavan muinaistunnelman. Mielikuvien rikkoo ainoastaan satunnainen moottorivene tai vt13 kantautuva auton ääni.

Kuolimon alue itsessään toimii hienona retkeilyalueena ympärivuotisesti. Luistelukausi alkaa olla pian takanapäin, mutta luistelu Kuolimon jäällä on talvisista aktiviteeteistä varmasti Savitaipaleen seudun suosituin liikuntamuoto. Jos et ole vielä sitä kokeillut, niin viimeistään ensi talvena!

Teksti ja kuvat Mikko Ikävalko