Kulttuuripolkuja

Luontopolku tai retkeilyreitti on kulkemista varten. Mielenkiintoinen reitti antaa muutakin kuin liikuntoa, vähintään kauniita maisemia ja vaihtelevaa luonnonympäristöä ihmeteltäväksi ja luontoenergian lähteeksi. Polkuympäristö voi olla mänty-, kuusi- tai lehtimetsää, eri-ikäistä puustoa, jopa aukkoja tai nuoria taimikoita (erityisesti talousmetsissä). Myös kauniita lampia, järven rantaa, suota, kivikkoa ja jopa valtavia siirtolohkareita voi tulla vastaan.

Maastot kätkevät myös jälkiä historiasta. Historian jäljet ovat joskus konkreettisesti nähtävissä, kuten Haukkavuorelle kallioon hakattu rajamerkki, mutta joskus vain tieto paikalla tapahtuneesta voi antaa retkeilijälle elämyksen. Retkeilijä voi törmätä historiakohteeseen ilman ennakkotietoja, jos paikalla on informaatiota saatavilla. Harrastajat osaavat etsiä kohteita eri lähteistä saatavan tiedon perusteella.

Moniin Etelä-Karjalan retkeilyreitteihin ja retkikohteisiin liittyy historia- tai kulttuuriarvoja. Tässäpä muutamia vinkkejä, joihin kannattaa tutustua:

Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen maisemapolku (Rautjärvi)     
Joen historiaa perinteisenä kulkuväylänä, kalastukseen liittyvää perinnetietoa sekä voimaloiden historiaa esitellään infotauluissa ja mobiilireitillä. Uusimman osuuden eli. Lahnasenpolun taulut esittelevät luontoympäristön ohella tietoa Änkilän kylän historiasta. Maisempapolusta muutama kilometri alajuoksun suuntaan Kangaskoskella on erillinen virkistysalue Kangaskosken voimalaitoksen läheisyydessä. Kangaskosken voimalaitoksessa on edelleen käynnissä ensimmäinen Suomessa rakennettu Kaplan-turbiini, eli siellä ollaan teollisuushistoriakohteessa. Paikalla on ollut myös varhaisia puuhioketehtaita ennen voimalaitoksen rakentamista.

Kirjavalan kanavapolku  (Parikkala)
Entisen Saaren pitäjän maisemaan ovat jättäneet jälkensä järvien laskut, joita on tehty 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Näin on saatu lisää peltomaata. Kirjavalan kanavapolulla voi saada käsityksen valtavasta talonpoikien tekemästä urakasta, ja  samalla nauttia viehättävästä kanavaympäristöstä.

Haukkavuori (Rautjärvi)
Haukkavuori on paitsi upea näköalapaikka, myös historiallinen rajapaikka Ruotsin ja Venäjän valtakuntien välillä. Kallion korkeimmalta paikalta tarkkasilmäinen löytää kiveen hakatun vuosiluvun 1722, joka on Uudenkaupungin rajan merkitsemisvuosi.

Kukonharjun kanava (Ruokolahti)
Kukonharjun kanava on osa Suvorovin kanavareittiä, joka rakennettiin 1790-luvulla oikotieksi Lappeenrannasta Savonlinnaan. On huikeaa miettiä, että nykymittapuun mukaan vaatimaton kanava on kaivettu  lapioilla, ja siitä on kulkenut Venäjän armeijan soutulaivasto matkalla Olavinlinnaan. Kanavan alueella on ollut myös armeijan kasarmeja, se ollut vilkas paikka joskus.

Kuivaketveleen linnavuori (Taipalsaari) kätkee historianvaiheen, jolloin Etelä-Karjalassa elettiin Venäjän ja Ruotsin valtakuntien rajamailla. Korkea vuori tarjosi alueen asukkaille suojapaikan, jonne vihollisen ei ollut helppo päästä. Nyt vuorelle pääsee kiipeämään tukevia portaita, eikä matka Lappeenrannasta ole pitkä.

Itsenäisyyden polku (Lemi) on erilaisten sotahistoriaan liittyvien paikkojen ja rakenteiden kokonaisuus. Kohteita on useita Lemin kirkonkylän ympäristössä, mutta osa on kauempana, jolloin ne tavoittaa parhaiten autolla.
                                                                                                                                   

Jääkaudenjäljet – kivikauden ihminen (Savitaipale) on annettu nimeksi Kuolimon etelärannalle viitoitetulle polkuverkostolle. Reitin varrella opastauluissa kerrotaan alueen geologiasta ja esihistoriasta. Reitin kohokohta on kivikauden ihmisen asumuksen jäljiteläm - turvekammi - Rovastinojan taukopaikalla.      
                                                  

Kärnäkoski on vanha linnake 1790-luvulta. Itse linnake on hauska kohde vaikkapa piknik-retkelle. Kärnäkoski on toinen koskista, joita myöten Kuolimon vedet laskevat Saimaaseen. Kosken Kuolimon puoleisessa päässä on ns. Lotjasatama ja laavu.

Salpalinjan rakenteita on nähtävissä monilla retkikohteilla Etelä-Karjalan maakunnassa. Lappeenrannan eteläosassa, entisen Ylämaan kunnan alueella Hostikan salpa-asemassa on useiden korsujen ja kahden luolan kokonaisuus kunnostettu käyntikohteeksi. Näissä on myös opastaulut. Rutolassa on avattu kesäkuussa 2014 Rutolan kyläpolku, jolla voi tutustua alueen sahahistorian lisäksi Salpalinjan rakenteita. 

Salpalinan taistelukaivantoja on nähtävissä myös Päihäniemessä ja Rastiniemessä.

Historia- ja kulttuurikohteita on varmasti lisääkin - kertokaa niistä!

HUOM! Retkikohderekisterissä on nyt mahdollisuus valita kohteen tyypiksi 'Kulttuurikohteet' ja niitä on tällä hetkellä valittavana 19 vaihtoehtoa.

Haikkaanlahden reitti - luonto- ja kulttuurimaisemaa pariksikin päiväksi

Maakunnallisen reittihuoltajan kokemuksia (osa 1)
Täksi kesäksi minulle tarjoutui mahdollisuus päästä tutustumaan maakuntamme retkeilyreitistöön Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön reittihuoltajana Ekri-hankkeessa. Pestini kestää kesäkuun alusta elokuun loppuun asti ja toimenkuvana teen mm. reittien kartoitustyötä sekä autan reittien huoltoon ja kunnostukseen liittyvissä tehtävissä, kuten reittimerkintöjen lisäämisessä ja viittojen toimittamisessa, sekä voin toimia apuresurssina myös isommissa projekteissa, kuten raivauksessa, puuhuollossa, yms. Työtehtäväni määräytyvät sen mukaan, missä alueen kuntien reittihuollosta vastaavat näkevät apuni tarpeellisimmaksi.

Tuntumaa tulevaan työhön kävin hakemassa kesäkuun alussa Haikkaanlahden reitiltä Taipalsaarelta. Palautteen mukaan reitin kartoittamiselle ja pienille huoltotöille oli ilmennyt tarvetta ja niinpä lähdin matkaan vesuri toisessa ja kamera toisessa kädessä. Lisäksi pakkasin reppuun kaikkea muuta tarpeellista, mitä esimerkiksi laavun ympäristön siistiminen voisi edellyttää.

Haikkaanlahden retkeilyreitti kiertelee Saimaan saariston metsäluonnossa ja Taipalsaaren kylämaisemissa. Koko reitin pituus on n. 20 km, josta ensimmäisenä päivänä kuljin 13,5 km Savilahdentien eteläpuolella ja toisena päivänä 6,3 km Savilahdentien pohjoispuolella. Takaisin lähtöpaikalle eli Haikkaanlahden urheilukentälle kävelin Savilahdentietä pitkin. Reitti on maasto-osuuksiltaan pääasiassa keskivaativa, tieosuudet ovat helppokulkuisia.

Reitin eteläinen osuus

Yleiseltä ilmeeltään Haikkaan-lahden reitin eteläinen osuus on maisemaltaan ja metsätyypeiltään mukavan vaihtelevaa. Polku esittelee Suomen luontoa moni-puolisesti. Polku kulkee kangas-maastossa, männikköisillä kallioilla ja mäillä, mutta välillä myös tuoreemmissa notkoissa. Reitin varrella näki niin kookkaita saniaisia, kielojen täyttämiä rinteitä, kuin palleroporonjäkälän kansoittamia kallioitakin. 



Niin ikään reitin tarjoama kulttuurimaisema järvenranta-osuuksineen oli kaunista katseltavaa. Peltoaukealla näkyi hanhia ja jossain kauempaa kuului joutsenen lentoonlähdön äänet.

 Eteläisellä osuudella taukopaikkana on Riutan laavu, joka sijaitsi kauniilla paikalla.

Kunnostustarpeita
Eteläinen reittiosuus oli paikoin aika märkä, eikä reitistä oikein selvinnyt kuivin jaloin. Myös  reitin märimmässä paikassa olleet pitkospuut olisivat kunnostuksen tarpeessa. Reitti on ilmeisesti ollut vailla huoltoa pari vuotta ja se näkyi mm. reitin paikoittaisena umpeenkasvuna. Raivasin vesurin kanssa polkua enemmän auki, mutta raivattavaa silti jäi. Parissa kohtaa maastossa oli tehty myös metsätöitä ja koneellista raivausta, ja näissä kohdissa reittimerkinnät olivat päässeet katoamaan. Kartan avulla oikea suunta löytyi kyllä, mutta uusia reittimerkintöjä tarvitaan. Yksi tällaisista paikoista oli mielenkiintoinen kosteikko, joka oli raivattu metsään. Kosteikkoalueelle oli laitettu linnunpönttöjä. Retkeilyreitin kulkijana olisi ollut mielenkiintoista tietää, miksi tällainen kosteikko on perustettu.

Savilahdentien pohjoispuolinen osuus
Toisena päivänä kulkemani pohjoinen reittiosuus oli maastoltaan kuivempaa, mutta kaipaisi sekin kiireesti huoltotoimenpiteitä. Muutamasta oleellisesta risteyksestä sekä tuoreelta hakkuuaukealta puuttuivat reittimerkinnät. Myös pohjoinen reittiosuus kaipaa raivausta, etenkin nuoret mäntytaimikot olivat päässeet kasvamaan polun päälle. 

Kuren laavun kävijoilla olisi opittavaa
Pohjoisen osuuden taukopaikka, Kuren laavu, sijaitsi hyvällä paikalla ja sopivan kävelymatkan päässä. Ikävä kyllä laavun ympäristö oli sotkuinen: laavulla oli roskia ja käymälä oli kaatunut/kaadettu. Tällainen toiminta on tietysti hyvin ikävää. Jokaisen näitä kaikille ilmaisia retkeilypalveluita käyttävän tulisi ymmärtää oma vastuunsa palvelujen käyttäjänä. Hyvä ohjesääntö olisi jättää taukopaikka aina sellaiseen kuntoon, kuin mitä toivoisi sen olevan, kun itse sinne saapuu.

Tämäkin reitti kunnostuskohteeksi

Haikkaanlahden reitti sijaitsee lyhyen matkan päässä Lappeenrannasta ja voi sen puolesta houkutella myös kaupunkilaisia retkipäivän - tai jopa kahden - viettoon. Muun muassa tästä syystä olisi hyvä, että reitti saataisiin kuntoon ja kävijöille jäisi siitä mukavat muistot. 


Oman toimenkuvani puolesta aion kesän aikana parantaa Haikkaanlahden reitin reittimerkintöjä ja toimittaa reitille uusia viittoja. Raivaustarpeesta ja muista isommista huoltotoimista on informoitu reittihuollosta vastaavaa tahoa.

Toivotaan, että Haikkaanlahden reitti saadaan paremmin kuljettavaan kuntoon. Maisemallisesti reitti tarjoaa mukavasti niin luonto- kuin kulttuurielämyksiä. Pituuden puolesta reitillä on mahdollisuus toteuttaa eri vaihtoehtoja; kokonaisuudessaan 22 km pitkän reitin pystyy kulkemaan jopa päivässä, mutta vaihtoehtoisesti voi tehdä myös kuten minä ja jakaa matkaa. Savilahdentien lisäksi reitillä on muitakin oikaisumahdollisuuksia. Haikkaanlahden reitistä voi tulostaa tästä kartan, joka on oikeastaan reitin infotaulu.

Teksti ja kuvat Mari Matikainen