Retkeily talousmetsässä

Monet pitävät parhaina retkeily-ympäristöinä kansallispuistoja ja  muita suojelualueita. Etelä-Karjalan maakunnassa ei ole yhtään kansallispuistoa ja tunnettuja luonnonsuojelualueitakin on vähänlaisesti. Aivan valkeaa aluetta luonnonsuojelun kannalta maakuntamme ei kuitenkaan ole, tästä on kirjoitettu aiemmin otsikolla Luonnonsuojelualueet retkeilyn vetovoimatekijänä. Ei pidä unohtaa, että yksi ensimmäisistä Suomessa 'rauhoitetuista' luontokohteista on täällä, sehän on tietenkin Imatrankosken ympäristö.
 
Tällä kertaa on tarkoitus osoittaa, että talousmetsälläkin on paljon annettavaa retkeilijälle.
 
Kirjoituksen kuvat on otettu Ruokolahden retkeilyreitiltä marraskuun puolivälissä eräänä harmaana sunnuntaina.
 
Ikävin mielikuva, joka talousmetsistä tulee mieleen on hakkuiden aiheuttamat maisemanmuutokset. Moni retkeilijä pahoittaa mielensä, kun huomaa metsän kadonneen ja  tilalle on tullut ruma hakkuualue. Metsäisen ympäristön lajistolle avohakkuu on aina katastrofi. Eläimet voivat hakea uuden ympäristön muualta, mutta kasviyksilöt eivät voi sitä tehdä. Mustikat ja monet sienet häviävät paikalta, ja oman marja- ja sienipaikan tuhoutuminen on tietenkin suuri menetys.



Hakkuun jälkeä ei voi sanoa kauniiksi. Tässä on huomioitu reitti, ja se on jätetty puhtaaksi hakkuutähteistä. Joskus käy ikävä kyllä niin että reitti häviää aukon ylityksen kohdalla - aukaisu on reitinpitäjän tehtävä.

Toisaalta myös avoimilla ympäristöillä on omat lajinsa, jotkin riistalajitkin hyötyvät eri ikäisten puustojen muodostamasta ekosysteemeistä.

Ihmisen perspektiivi on kovin lyhyt verrattuna luonnonkiertokulkuun. Vaikka on totuttu, että Suomen luonnossa vuodenajat muuttavat ympäristöä muutaman kuukauden syklillä, puiden eliniän ollessa useita vuosikymmeniä, katsoo ihminen metsää helposti pysyvänä olotilana. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan metsä elää ja sillä on alku ja loppu puiden elinkaaren mukaisesti. Kansallispuistoissa pyritään säilyttämään luonto sellaisena kuin se on ilman ihmisen vaikutusta. Kansallispuistojen kauneus tulee tietenkin aidosta, koskemattomasta luonnosta. Sielläkin saattaa myrsky tai metsäpalo aiheuttaa dramaattisia muutoksia.

Ruokolahden reitilläkin on paikoin nähtävissä kohteita, joissa on ns. vanhan metsän ominaisuuksia, kuten paljon lahopuuta sekä kaatuneena että pystyssä. Kulkeminen pelkästään tällaisessa metsässä voi olla yksitoikkoista.

Etelä-Suomessa ns. kiertoaika talousmetsissä on 80-100 vuotta. Se tarkoittaa, että tuossa iässä metsikkö ei kasva enää niin paljon, että kasvatusta kannattaa taloudellisesti ajatellen jatkaa - puusto kannattaa uudistaa. Metsä on omistajalleen myös taloudellinen sijoitus, jolta odotetaan tuottoa. Kansantaloudellisesti  metsävarat ovat teollisuuden raaka-ainelähde, jonka varassa maamme on vaurastunut ja joka edelleen takaa työn monelle suomalaiselle.  Tämä näkökulma auttaa suhtautumaan hakkuisiin. On hienoa, että jokamiehenoikeuksilla on mahdollista hyödyntää metsäympäristöä myös virkistykseen! Vrt. maatalousmaa, joka on alun perin myös ollut metsämaata, joka on otettu toiseen käyttöön ja on siirtynyt pois 'jokamiehen' ulottuvilta.


Metsänhakkuilla on myös myönteisiä puolia retkeilijän kannalta. Ensinnäkin hakkuuaukot avaavat näkymiä maisemaan. Lisäksi vaihtelevan ikäiset metsikkökuviot tarjoavat metsäekologiasta kiinnostuneelle kulkijalle paljon tutkittavaa. Hakkuuaukon kohdalla voi tarkastella, pyritäänkö metsän uudistuminen saamaan aikaan luontaisesti siemenpuiden avulla, onko tehty kylvö vai näkyykö istutustaimia. 

Hakkuuaukko avaa näkymiä maisemaan muutamaksi vuodeksi.

Talousmetsän vaihtelevan ikäiset metsikkökuviot tarjoavat kulkijalle paljon tutkittavaa. Hakkuuaukon kohdalla voi tarkastella, pyritäänkö metsän uudistuminen saamaan aikaan luontaisesti siemenpuiden avulla, onko tehty kylvö vai näkyykö istutustaimia.

Terhakka kuusentaimi elämänsä alussa.

Elinvoimaiset taimikot ja hyvin kasvuun lähteneet nuoret kasvatusmetsät ovat myös ilo retkeilijän silmälle.

Tämä alue oli ruma aukko Myllykosken lähellä kymmenkunta vuotta sitten. Muutaman vuoden kulutta maisema on taas sulkeutunut, kun puut kasvavat vielä muutaman metrin pituutta.

 

Talousmetsät muodostavat Etelä-Karjalan retkeily-ympäristön, jossa maakunnan asukkailla olisi hyvä tilaisuus oppia metsäekologiasta ja metsien kasvatuksesta. Tutustukaamme omaan maakuntaan, joka on pullollaan kauniita paikkoja ja mielenkiintoisia kohteita!



Ruokolahden retkeilyreitti kulkee yksityisillä ja metsäyhtiöiden mailla. Reittiä perustettaessa tehtiin sopimus 103 maanomistajan kanssa.


Teksti ja kuvat Hanna Ollikainen

Virkistysaluesäätiön rooli retkeilypalvelujen ylläpitäjänä

Aktiiviretkeilijä ihmetteli virkistysaluesäätiön Facebook-sivun keskustelussa virkistysaluesäätiön funktiota. Säätiön rooli Etelä-Karjalan retkeilypalvelujen tuottajaverkostossa on monelle epäselvä, joten yritänpä avata kuviota tässä kirjoituksessa.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön tarkoitus
Aloitan otteella  Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön säännöistä:

Sääntöjen 2§ mukaan 

" Säätiön tarkoituksena on voittoa tavoittelematta turvata säätiön toiminnassa mukana olevien kuntien asukkaiden virkistys-, matkailu- ja vapaa-ajankäyttöön soveltuvien alueiden ja reittien käyttömahdollisuudet Etelä-Karjalassa.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö hankkii omistukseensa maa- ja vesialueita, koordinoi maakunnallisten ulkoilu- yms. reittien suunnittelua ja ylläpitoa sekä järjestää kuntien asukkaille virkistys- ja vapaa-ajankäyttöön soveltuvia palveluja. "

Virkistysaluesäätiö perustettiin alun perin kuntien yhteisten, Saimaan rannoilta ja saarista hankittavien virkistysalueiden ja retkisatamien omistajaksi ja  ylläpitäjäksi. Sittemmin säätiö on hankkinut alueita Hiitolanjoelta ja lintutornikohteet Parikkalasta sekä tehnyt sopimuksia laavukohteista Lappeenrannnassa ja Ruokolahdella. Reitit lisättiin tähän pykälään muutama vuosi sitten, mutta toistaiseksi kuntien perustamia retkeilyreittejä ei ole siirretty virkistysaluesäätiön vastuulle.

Koordinonti ja kehittäminen
Sääntöjen 2§:n toisessa kappaleessa mainittua koordinointia ovat esimerkiksi säätiön hallinnoimat hankkeet, joihin on haettu EU-ohjelmarahoitusta retkeilyinfran rakentamiseen sekä retkeilykulttuurin ja huoltotoiminnan kehittämiseen. Hankkeita toteutetaan yhdessä kuntien kanssa, kuten vuonna 2014 Retkeilyn informaatio ja huolto-hankkeessa. Säätiön hallinnoimalla hankkeella palkattiin reittihuoltaja, joka kävi kaikissa kunnissa reittihuoltajien kanssa kunnostamassa merkintöjä. Hankkeessa on myös teetettiin reittiviittoja kuntien tilausten mukaan. Viittojen asennus maastoon jäi kuntien reittihuollon tehtäväksi.

Toinen koordinointitehtävä on retkeilypalveluista tiedottaminen. Koska retkeilyreittien ja kohteiden ylläpitäjät ovat maakunnassamme niin moninainen joukko, on virkistysaluesäätiö ollut mukana keräämässä ja ylläpitämässä aineistoja maakuntaportaalin Retkikohderekisteriin. Myös Facebookissa virkistysaluesäätiön sivuilla voidaan tiedottaa kaikesta maakunnan retkeilyyn liittyvästä.

Säätiön rooli on olla Etelä-Karjalan retkeilyn kehittäjän  'yleismiesjantunen' tai 'keskusvaraamo', joka välittää tietoa kohteiden käyttäjille ja myös toisinpäin säätiölle tulleet palautteet sinne minne palaute kulloinkin kuuluu. Kaikessa tiedottamisessa mennään palvelut ja asiasisältö edellä, tarkoitus ei ole niinkään esitellä säätiötä vaan kohteita ja toimintaa. Siksi ehkä virkistysaluesäätiö onkin jäänyt vähän tuntemattomaksi.

Palaute on aina tervetullutta
Reittien ja laavujen käyttäjän on usein vaikea tietää kuka vastaa kohteesta. Jos ylläpitäjä ei ole tiedossa, palautetta kaikista kohteista voi antaa virkistysaluesäätiön sivujen palautelomakkeella tai sähköpostilla. Vuosittain palautetta säätiön kautta tuleekin muutama kymmenen kertaa. Koskeepa asia säätiön omia kohteita tai kuntien ylläpitämiä reittejä tai kohteita, palaute menee kohteen vastuutaholle.

Miten nopeasti korjaavat toimenpiteet kulloinkin toteutuvat, riippuu täysin tapauksesta: millainen ongelma tai ehdotus / mikä kohde / kuka huoltaa jne. Viimeksi viime perjantaina Savitaipaleen Orrainpolun kiertäneeltä lappeenrantalaiselta tuli muistutus käymälän tyhjennystarpeesta sekä tieto Onkilammen laavun vallanneesta ryhmästä. Viesti meni edelleen Savitaipaleen kuntaan, missä käymälä on jo luvattu kolata piakkoin. Laavun 'valtaustilanne' tai muu käyttäjien havainnot tuovat ylläpitäjille tietoa mitä kohteilla tapahtuu, kun valvontahenkilökuntaa ei todellakaan ole.

Yleisesti ottaen palautetta tulee vähän käyttäjämääriin verrattuna. Joissain kohteissa on vieraskirjoja, joissa on eniten kiitosta hienoista palveluista. Muu spontaani palaute on enimmäkseen huomioita korjaustarpeista tai parannettavista asioista. Tämä ns. 'huono palautekin' on erittäin tarpeellista, siitä huoltovastaavat saavat ajankohtaista tietoa missä pitää tehdä jotain.

Retkeilykulttuuri Etelä-Karjalassa
Virkistysaluesäätiöllä on yhdessä Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen kanssa päättymässä kaksivuotinen Kaakkois-Suomen retkeilykulttuurihanke. Tässä on tuotettu ohjeistusta retkeilijöille kolmella kielellä. Vaikka tarve hankkeelle lähti ulkomaalaisten retkeilijöiden ohjaamisesta, myös suomalaisia ja paikallisia retkikohteiden käyttäjiä on haastettu mukaan.

Mitä voi paikallinen retkeilijä tehdä maakunnan retkeilykulttuurin hyväksi?

• Vieraspaikkakuntalaisten ja ulkomaalaisten kanssa keskustelu ystävällisesti retkikohteilla. Tietysti paikallistenkin kanssa, Karjalassa osataan haastella!
• Toimia esimerkkinä roskattoman retkeilyn toteuttamisessa.
• Tiedottaa reittien ja kohteiden ylläpitäjille maastossa havaitsemistaan korjaus- ja kunnostustarpeista tai muista yllättävistä muutoksista, kuten vahingonteoista, polulle kaatuneista puista tai metsänhakkuista.
• Myös huomautukset polttopuutarpeista ja käymälän huollosta ovat ylläpitäjille hyödyksi, se on muistutus pikaisesta asian kuntoon saattamisen tarpeesta. Toki näitä seurataan huollon toimesta, mutta joskus huoltoväli voi venähtää, ja silloin huomautus on paikallaan.
• Kaikki tieto ja palaute havainnoista liittyen käyttäjämääriin tai käyttäjäryhmiin. Osallistuminen keskusteluihin tässä blogissa tai Facebookissa - tätä emme ole valitettavasti saaneet vielä käyntiin laajemmassa mitassa.

Yhteistyöllä saadaan aikaan enemmän
Etelä-Karjalassa ei ole Siikalahden lintukosteikon ohella mitään muita Metsähallituksen ammattiorganisaation tuottamia retkeilykohteita. Retkikohteet ovat paikallisesti kuntien tai virkistysaluesäätiön, joskus myös kyläyhdistysten vastuulla. Koska käytettävissä oleva rahoitus luontokohteiden ylläpitoon on pieni, pyritään monen toimijan yhteisillä voimilla avata oman maakunnan luonto kaikille helpommin saavutettavaksi. Jos tähän saadaan mukaan aktiivisia reittien käyttäjiä ja maastossa liikkuvia, on heistä suuri apu ylläpitäjille. Kaikki tieto ja palaute on arvokasta.

Hanna Ollikainen
Kirjoittaja on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja

Rajojen reitti taas kierrettävissä

Parikkalan kunnassa, Oronmyllyltä Pöröpeikon polulle E10-kaukovaellusreittiä pitkin kulkeva Rajojen reitti oli jonkin aikaa pois käytöstä puutteellisten reittimerkintöjen vuoksi. Reitillä oli tapahtunut maanomistajien toimesta melko voimakasta maaston muokkausta, jolloin reittimerkinnätkin olivat hävinneet.

Tänä kesänä (2014) tilanne on kuitenkin korjaantunut ja Rajojen reitti on merkitty uudelleen. Reitin oranssit maalimerkinnät on vahvistettu Oronmyllyltä Pöröpeikon polun laavulle asti sekä sellaisissa kohdissa, joissa ei maalimerkkejä ole ollut mahdollista laittaa puihin, reitti on merkitty oranssipäisillä tolpilla. Lisäksi reitillä on suoritettu raivausta sekä niittoa ja erään hakkuuaukean läpi kulkevalla reittiosuudella reitille on rakennettu kaksi siltaa kaiteineen, joita pitkin pääsee ylittämään hakkuuaukean ojat.

Rajojen reitin taukopaikoille, eli Soininmäen kodalle, Suuri-Varpasen laavulle sekä Pörölammen laavulle on toimitettu kolmella kielellä olevat Retkeilijän säännöt -kyltit. Näitä kylttejä on löydettävissä lähes kaikista muistakin Parikkalan alueen retkeilykohteista. Kyltit ohjeistavat suomeksi, englanniksi ja venäjäksi luonnossa liikkujia toimimaan vastuullisesti sekä toiset retkeilijät huomioon ottavasti.

Rajojen reitillä on paljon nähtävää ja reitti on mahdollista kulkea yhdessä päivässä. Rajojen reitin varrelle jäävät muun muassa Salkojärvi hienoine maisemineen sekä korkealla Ristimäellä sijaitseva historiallinen rajamerkki. Reitillä on myös mahdollista kuluttaa enemmänkin aikaa ja yöpyä vaikka Soininmäen kodalla tai Pörölammen laavulla. Näissä molemmissa kohteissa on omat hienoutensa. Soininmäen kota sijaitsee vanhalla asuinpaikalla ja kodan maastossa on mahdollista nähdä kuukkeleita! Kuukkeli on kesy ja utelias lintu. Jos sen joskus saa käymään kämmenellään, sitä kokemusta ei unohda koskaan. Pörölammen laavulla puolestaan on mahdollisuus saunoa. Lammen rannassa sijaitsevan saunan vuokrauksesta vastaa Parikkalan latupiiat ja –pojat, jotka hoitavat myös Pöröpeikon polun reittihuollon.  Saunan varaustilannetta ja avainta voi kysellä numeroista  050-465 2462 tai 050-307 481.

Pörölammen laavulle päästyään Rajojen reitin kulkija voi vielä halutessaan kiertää Pöröpeikonpolun ja onpa vielä mahdollista jatkaa siitäkin eteenpäin E10-kaukovaellusreittiä pitkin Rautjärven kunnan puolelle ja kohti Haukkavuorta . Kaiken kaikkiaan maastoon merkitty E10-reitti jatkuu Rautjärven ja Ruokolahden kautta aina Imatralle asti. Rajojen reitti on tärkeä ja oleellinen osa E10-reittiä.

Tervetuloa Rajojen reitille!

Joutsenon retkeilyreiteillä ei eksy enää

Retkellä Joutsenossa
Vielä ennen kesäkuun puoliväliä (16.6.2014) oli retkeilijällä riski eksyä Joutsenon retkeilyreiteillä. Vaan nyt, kaksi kuukautta myöhemmin, asia on toisin. Joutsenon alueella on tehty mittavat kunnostustyöt retkeilyreitistöön.

Harva joutsenolainen tai ulkopaikkakuntalainen tietää, että alueella kulkee retkeilyreittejä tai sitä, kuinka hienoja maisemia ja näköalapaikkoja reittien varrella pääsee näkemään ja kokemaan.

Kartoitusta
Lähdin kartoittamaan Joutsenon retkeilyreitistön tilannetta kiertämällä kaikki reitit läpi ja kirjaamalla ylös huomioita ja puutteita. Välillä olinkin kotikuntani metsissä täysin eksyksissä, mutta kartan avulla löysin itseni pois metsästä. Reittien maalatut merkit olivat osittain rapistuneet kokonaan pois ja reiteillä oli paljon risteyksiä ja tiukkoja käännöskohtia, jotka kaipasivat maalattujen merkkien lisäksi opastuskylttejä. Yleisiä huomioita olivat myös kaatuneet puut ja esimerkiksi yhdet rikkinäiset pitkospuut.

Sinistä väriä ja tolppia

Kartoitusten jälkeen otin pensselin käteeni sekä maalipurkin ja muut välineet reppuun ja lähdin kiertämään reittejä uudemman kerran. Puut saivat sinisiä maalimerkkejä tiheämmin. Metsässä täytyi pohtia, mihin puuhun merkki maalataan, jotta se näkyisi seuraavalle merkille parhaiten. Lisäksi myös vesuri heilui metsässä ja raivasi reittejä helppokulkuisemmiksi.

Maalausurakan jälkeen työt jatkuivat tolppien pystytyksellä. Päätimme, että metsäautoteille pystytämme retkeilijämerkeillä varustettuja tolppia n. 150–200 metrin välein, eli siis hieman harvempaan kuin metsään. Vaikka seuraavaa merkkiä ei ajoteillä näekään, niin retkeilijän tulee luottaa siihen, että reitti jatkuu suoraan niin kauan kunnes vastaan tulee seuraavassa käännöskohdassa nuoliopasteita.

Reittiviittoja

Nuolikyltti Tujulan reitillä

Tolppien pystytyksen jälkeen jatkui opastuskylttien pystytys maastossa. Opastuskyltit tehtiin käsityönä alusta loppuun. Uusia, kirjailtuja opastuskylttejä on saatu maastoon runsaasti. Yhteensä noin 31 kirjailtua opastuskylttiä on viety maastoon ja lisäksi yli 20 pystytettyä nuolikylttiä löytyy reiteiltä. Kyltit tuovat turvallisuuden tunnetta reiteille eikä retkeilijällä ole eksymisen riskiä.

Tällä hetkellä retkeilyreitistön kartat löytyvät Lappeenrannan kaupungin sivuilta. Osalle reiteistä on tullut pieniä muutoksia ja siksi reittien kartat uusitaan lähiaikoina.




Joutsenon retkeilyreitit

1.      Joutsenon urheilukeskus – Myllymäki 8,0 km
      Reitti lähtee Joutsenon urheilukeskuksesta ja kulkee useamman kilometrin sorapintaista maantietä pitkin ennen poikkeamista metsäpoluille.

Reitin loppupäässä saattaa kesäisin nähdä vilauksen koti-eläimistä, sillä Myllymäessä sijaitseva Kotieläinmetsä on reitin varrella. Levähdyspaikkana Lohionginta Korpikeidas mahdollistaa myös kirjolohien kalastamisen ympärivuotisesti.

Myllymäen huipulta aukeavat upeat maisemat Joutsenon alueelle. Maisemat ovat pienen kipuamisen arvoisia.

Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen tiheämmin. Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi, vaikkakin reitillä on edelleen suuri kaatunut puu, joka kaipaa järeämpiä aseita raivaamiseen.

Näköala Myllymäen huipulta

2.      Joutsenon urheilukeskus – Tujulan laavu (Himanmäki) 7,8 km
Urheilukeskuksesta Himanmäkeen kulkevalla reitillä saa nähdä monenlaista maastoa ja metsää, mikä tekeekin reitistä monipuolisen ja mielenkiintoisen. Upeat näköalat tarjoava Himanmäki on mukava retkikohde, jossa on sekä laavu että vuokrattava kota.

Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.  Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi.

Reitille sattuu pellon ylitys (noin 250–300 m), jolla ei ole maalattuja merkkejä tai tolppia. Retkeilijällä ei kuitenkaan ole eksymisen vaaraa kunhan malttaa jatkaa matkaansa suoraan pellon poikki.

Tujulan laavu Himanmäellä

                                       

3.    Katralammen kierros 15 km 
      (Myllymäki – Vesikkolan maja - Katralampi – Kiukkaanlampi – Myllymäki)

Myllymäeltä lähtevällä patikointireitillä on monenlaista metsää ja maaseutumaisemaa. Koko lenkin pituus on 15 km, mutta sitä voi lyhentää oikaisemalla teitä pitkin.

Katralammenlaavu on yksi vaellusreitin levähdyspaikoista. Katralammen laavu tunnetaan myös nimellä Sikalaavu. Korkealla kalliolla sijaitsevalta laavulta avautuu erämaiset näkymät Katralammelle. Lisäksi reitin varrella on Vesikkolan maja, jossa on grillikatos. Kiukkaanlammen Leijonalaavu sijaitsee pienen poikkeaman päässä reitiltä Ukonhautojen alueella Kiukkaanlammen lähellä.

Mikäli koko Katralammen kierros tuntuu liian raskaalta ja pitkältä, on mahdollista tehdä lyhyempiäkin vaelluksia: Vesikkolan maja – Katralampi (2,7 km), Katralampi – Kiukkaanlampi (3,7 km), Myllymäki – Katralampi (4,0 km).

Reitin siniset merkit on maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.  Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi.

Vielä kunnostusta vailla ovat reitin rikkinäiset pitkospuut, mutta uusien tekeminen on jo laitettu aluilleen.

Opastekyltit Katralammen risteyksessä

     4.      Myllymäki – Haukvuori – Vesikkolan maja (3,6 km + 1,9 km + 2,7 km)

Opaskyltti Haukvuorella

Korkealla kalliolla sijaitseva Haukvuoren laavu on 3,6 km päässä Myllymäestä. Halutessaan retkeilijä voi kulkea samaa polkua takaisin Haukvuoresta, jolloin reitille tulee matkaa noin 7 km. Koko 8,2 km reitin varrella on lisäksi Vesikkolan metsästysmaja grillikatoksineen.

Reitin merkit olivat jo varsin rapistuneet ja puskaa oli kasvanut haitaksi asti. Nyt kuitenkin reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.  Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi.

5.      Ukonhaudat – Kiukkaanlampi –lenkki (0,9 km + 1,9 km + 1,5 km)

Kiukkaanlammenlaavu eli Leijonalaavu on Joutsenon vaellusreitistön taukopaikka Ukonhautojen suppa-alueella, joka on suojeltu Natura-kohde. Ukonhaudat ovat jääkauden jälkeensä jättämiä suppia Salpausselän kangasmaastossa. 

Ukonhautojen alue on topografialtaan (pinnanmuodostukseltaan) ja maisemakuvaltaan poikkeuksellisen edustava yhtenäinen pohjois-eteläsuuntainen harjumuodostuma, jonka keskellä kulkevassa syvässä ja jyrkkärinteisessä uomassa muun muassa suorantainen Kiukkaanlampikin on. Kiukkaanlammelle pääsee myös Myllymäestä, josta matkaa on noin 2,5 km. Laavulle voi retkeillä yhdessä lasten kanssa ja pysähtyä syömään eväitä.

Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi.

6.      Lampikankaan lenkki (0,9 km + 0,9 km + 1,5 km)

Joutsenon keskustan välittömässä läheisyydessä kulkeva Lampikankaan kierros on sopivan mittainen polkujuoksulenkki. Retkeilijän ei tarvitse murehtia liikenteen äänistä koko ajan, vaikka reitti kulkee osittain lähellä asuinaluetta.

Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole. Reitillä on toistaiseksi vielä muutama kaatunut puu, jotka tulee poistaa.

7.      Joutsenon urheilukeskus – Ahvenlammen laavu 5,7 km

Lampikankaan kautta kulkeva reitti jatkuu 6-tien ali Ahvenlammelle. Ahvenlammen laavulla voi nauttia eväitä ja lammessa voi pulahtaa uimassa.

Ahvenlammen ympärille on sijoiteltu ulkokuntosalilaitteita kolmelle eri pisteelle. Lammen kierroksella on oiva mahdollisuus tehdä lihaskuntoliikkeitä vaelluksen ohessa.

Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.

Opastekyltti. Reitti Ahvenlammelle kulkee 6-tien ali.

   8.      Ahvenlammen kierros 2,3 km

Ahvenlammen ympärille on sijoiteltu ulkokuntosalilaitteita kolmelle eri pisteelle. Lammen kierroksella on oiva mahdollisuus tehdä lihaskuntoliikkeitä vaelluksen ohessa. Ahvenlammen kierros on sopivan mittainen juoksulenkki ja sen voi halutessa kiertää useamman kerran.

Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.

Ahvenlammen reitin varrella voi pysähtyä ulkokuntosalilaitteissa.

9.      Haukilahden reitti 5,3 km

Haukilahden reitti kulkee Haukilahden metsissä. Reitillä on Haukilahden maja, jossa on majan lisäksi urheilukenttä ja grillikatos, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Reitin merkit ovat maalattu uudelleen ja reitille on kymmenkunta uutta tolppaa ja opastenuolta.

Pieni miinus Haukilahden reitissä on se, että retkeilijän tulee ottaa huomioon, että reitti ei ole sidoksissa muihin retkeilyreitteihin. Toivon mukaan lähitulevaisuudessa näin ei enää olisi.

Haukilahden maja ja grillikatos

10.  Hinkanranta – Imatran kylpylä 17 km

Joutsenon Hinkanrannasta Imatran kylpylälle kulkeva reitti kulkee osittain Saimaan äärellä. Reitin lähettyvillä ovat Holiday Club Saimaa Rauhassa sekä Imatran kylpylä. Retkeilijä saa nauttia suurista korkeuseroista ja upeista vesimaisemista pitkin reittiä.

Reitti on osittain maalattu uudelleen ja retkeilijämerkillä varustettuja tolppia on pystytetty Joutsenon päätyyn. Kuitenkaan koko reittiä ei ole päästy kunnostamaan, koska reitti saattaa muuttaa kulkuaan hieman.

Teksti ja kuvat
Karoliina Ahtiainen
Joutsenon Kullervo ry

Harrastuksena geokätköily – löytämisen iloa!

Mitä geokätköily on?

Kirjoituksessaan Kulttuuripolkuja Hanna kertoi, kuinka monet retkeilypolut ovat paitsi luonnonmaisemiltaan käymisen arvoisia, myös sisältämänsä historian merkkien ansiosta kiinnostavia kohteita. Hanna mainitsi, kuinka tällaisen kohteen voi löytää sattumalta ja tutustua siihen tarkemmin paikalta löytyvän informaation myötä. Hän myös kirjoitti, että harrastajat osaavat etsiä kohteita eri lähteistä saatavan tiedon perusteella. Tästä lausahduksesta ammentaa tämä kirjoitus, jonka aiheena on geokätköily.

Geocache.fi –sivuston mukaan geokätköily on maailmanlaajuinen, ihan jokaisella sopiva harrastus, jossa käytetään hyväksi satelliittipaikannusta. Näin ollen jonkinlainen GPS-laite on harrastuksessa suositeltava. Itse olen käyttänyt geokätköilyssä älypuhelintani, jossa on GPS. Jotkut taitavat kartanlukijat kuulemma etsivät geokätköjä jopa ilman paikannuslaitteita, mutta se voi ainakin alkuun olla aika haastavaa.

No mikä se geokätkö sitten on? Geokätkö on usein pieni purkki, rasia, filmirullan kotelo tai vastaava, jossa on lokikirja, kätkötiedote, kynä ja mahdollisesti jotain pientä mukavaa vaihtotavaraa. Geokätkön voi löytää, kun kätkön piilottaja on määrittänyt kätkölle sijainnin satelliittipaikantimella ja julkaissut geokätkön koordinaatit sekä siihen liittyvät vihjeet Internetissä. Geokätköjen kuvaukset löytyvät geokätköilyn kansainväliseltä sivulta http://www.geocaching.com. Geokätköjen hakemiseen voi ladata kännykkäänsä ohjelman, joka näyttää mm. henkilön sen hetkistä sijaintia lähellä olevat kätköt, jo käydyt kätköt, yms. Itse olen käyttänyt hyvin kokemuksin c:geo –ohjelmaa, joka on Android-puhelimille sopiva ilmainen geokätköohjelma. Tämän ohjelman voi ladata osoitteesta http://www.cgeo.org/.

                                         Geokätkön sisältöä. (Kuva: Metsähallitus/ Jari Kostet)

Löydettyään geokätkön löytäjä voi kirjata löytöpäivän sekä oman tunnuksensa lokikirjaan sekä halutessaan vaihtaa purkissa olevia pikkuesineitä joihinkin muihin. Geokätköilyharrastukseen liittyen on myös olemassa erityisiä pikkuesineitä, niin sanottuja ”travel bugeja”, joilla saattaa olla oma missio. Nämä pikkuesineet eivät ole vaihtotavaroita, joten niitä ei saa pitää itsellään, vaan ne on vietävä johonkin toiseen kätköön jatkamaan matkaansa. Jossain tällaisessa esineessä saattaa esim. lukea ”vie minut saareen”. Lähdettäessä kätköltä on erittäin tärkeää, että kätkö jää tiiviisti suljettuna tismalleen samaan paikkaan, mistä sen oli löytänytkin. On myös tärkeää, ettei geokätkön sijainti paljastu muille ns. ”jästeille”, jotka saattavat pilata tai jopa tuhota kätkön. Tätäkin sattuu harmillisen usein.

Geokätköily on monipuolista: kätköjä voi etsiä yksin tai ystävien kanssa, jokainen geokätkö on omanlaisensa ja myös itse voi tehdä uusia geokätköjä. Geocache.fi – sivuston mukaan kätköjen etsintä ja piilotus kuuluvat jokamiehenoikeuksiin. Geokätköily on paitsi erittäin kiva liikuntamuoto – jossa itse saa aika pitkälle valita liikkumisen määrän – , se on myös mitä mielenkiintoisin tapa lähteä tutustumaan lähiympäristön luonnon- ja kulttuurinähtävyyksiin. Kätköjä sijaitsee niin kaupungissa kuin retkeilyaluilla, normaaleja tienvarsi- ja maastokätköjä unohtamatta.

Purkki löytyi! (Kuva: Metsähallitus/ Jari Kostet)

Kotiseutu tutuksi

Muutin itse Jyväskylästä Lappeenrantaan nelisen vuotta sitten. Huomaamattaan sitä ihminen ajautuu tietyille urille, ajaa päivittäisissä asioissaan samoja teitä, jne. eikä tule niinkään tutustuneeksi lähiympäristöönsä. Geokätköily toimi minulle hyvänä tapana tutustua Lappeenrantaan. Usein ihmiset ovat laittaneet kätköjä paikkoihin, jotka ovat maisemaltaan hienoja tai ovat historiallisesti merkittävällä paikalla. 

Lappeenrannassa esimerkiksi Saimaan kanavan varrelta löytyy paljon kätköjä, joiden etsijä tulee nähneeksi hienoja kanavan sulkuja ja muita kanavatoimintaan liittyviä jänniä paikkoja. Samalla suunnalla on myös paljon muita kätköjä, jotka esittelevät mm. sotahistoriaa, alueen kylien keskeisiä paikkoja, jne. Niinpä sitä tulikin kesäiltoina huomaamattaan ajeltua uusia teitä, nähtyä uusia paikkoja ja tutustuttua alueen historiaan ja nykypäivään.

Kuin aarteenetsintää

Yksi geokätköilyn hienoja puolia on juuri sen monipuolisuus. Siinä missä vaativimmat kätköt saattavat edellyttää jopa kiipeilykokemusta, voi monia kätköjä etsiskellä leppoisasti koko perheen voimin. Usein juuri lapset innostuvat geokätköilystä, koska se muistuttaa aika lailla aarteenetsintää. Lapselle voi olla hyvinkin tärkeää päästä jättämään oma pikkuesineensä yhdessä löydettyyn purkkiin.

                           

                             Lapsille geokätköily on hauskaa aarteenetsintää.

Ystäväni Olli on aktiivinen geokätköilyn harrastaja ja myös hänen perheensä on usein geokätköilyretkillä mukana. Mikä on saanut sinut ja koko perheenne hurahtamaan geokätköilyyn?:

-          - Muutamia vuosia sitten kuulimme harrastuksesta, ja kun huomasimme, kuinka paljon        kätköjä on aivan lähiympäristössä, päätimme käydä kokeilemassa löytäisimmekö yhden. Heti ensimmäisen löydön jälkeen harrastus koukutti minut pahasti.

Miksi luulet lapsien pitävän geokätköilystä?

-           - Kyllähän se on varmasti se aarteiden etsiminen mikä kiehtoo. Lisäksi näkee niin paljon jänniä paikkoja joissa voi seikkailla.

Millaisia ovat olleet erikoisimmat/haastavimmat geokätköilykokemuksesi?

-          -  Kyllä ikimuistoisimpia ovat olleet hienoissa maisemissa olevat purkit sekä erikoisissa luontokohteissa, kuten luolissa olevat kätköt. Lisäksi mukavia ovat erilaiset mysteerit, etenkin luonnossa suoritettavat, joissa pitää ratkoa ongelma ennen kuin purkin koordinaatit saa selville.

Kuinka monta kätköä on jo tullut haettua?

-          - Vaikka kätköilyä on tullut harrastettua jo useampi vuosi, on löytöjä kertynyt vasta alle 400. Monet harrastukseen hurahtaneet etsivät ensimmäisen vuoden aikana jopa yli 1000 kätköä. Itselleni tämä on usein oheistoimintaa esim. matkaillessa.

Oletko itse tehnyt geokätköjä? Jos kyllä, niin millaisiin paikkoihin?

-           - Muutaman kätkön olen tehnyt. Vaikeusasteeltaan vaihtelevia luontokätköjä helpoista mm. laavuilla olevista tradikätköistä haastavampiin saari- ja kiipeilykätköihin.

Osaatko antaa vinkkiä, missä päin Etelä-Karjalaa olisi hienoja kätköjä?

-           - Etelä-Karjala on täynnä loistavia kätköjä. Täällä on paljon aktiivisia harrastajia, joten hienoja kätköjä ja kätköpaikkoja on vaikka kuinka paljon. Jokaisella on kuitenkin oma makunsa siitä, millaiset kätköt ovat hyviä/hienoja. Toiset tykkäävät vaeltaa vaikeasti päästäviin luontokätköihin ja toiset tykkäävät hakea urbaanissa ympäristössä olevia kaupunkikätköjä. Harrastajat voivat antaa tykkäämilleen kätköille ns. favorite-pisteen. Jos jollain kätköllä on paljon favorite-pisteitä, on se varmasti käymisen arvoinen. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin mielestäni mm. luolakätköt ovat hienoja. Lisäksi kätköt, joissa on nähty vaivaa ja panostettu itse kätkön toteuttamiseen, ovat loistavia.

      Etelä-Karjalassa on siis hyvät puitteet geokätköilyyn. Geokätköjä on paljon myös valtion mailla, kuten kansallispuistossa ja muilla kiinnostavilla luonnonsuojelualueilla. Lisätietoja geokätköilystä tarjoaa Metsähallituksen luontopalvelujen ylläpitämä Luontoon.fi-palvelu.

Kulttuuripolkuja

Luontopolku tai retkeilyreitti on kulkemista varten. Mielenkiintoinen reitti antaa muutakin kuin liikuntoa, vähintään kauniita maisemia ja vaihtelevaa luonnonympäristöä ihmeteltäväksi ja luontoenergian lähteeksi. Polkuympäristö voi olla mänty-, kuusi- tai lehtimetsää, eri-ikäistä puustoa, jopa aukkoja tai nuoria taimikoita (erityisesti talousmetsissä). Myös kauniita lampia, järven rantaa, suota, kivikkoa ja jopa valtavia siirtolohkareita voi tulla vastaan.

Maastot kätkevät myös jälkiä historiasta. Historian jäljet ovat joskus konkreettisesti nähtävissä, kuten Haukkavuorelle kallioon hakattu rajamerkki, mutta joskus vain tieto paikalla tapahtuneesta voi antaa retkeilijälle elämyksen. Retkeilijä voi törmätä historiakohteeseen ilman ennakkotietoja, jos paikalla on informaatiota saatavilla. Harrastajat osaavat etsiä kohteita eri lähteistä saatavan tiedon perusteella.

Moniin Etelä-Karjalan retkeilyreitteihin ja retkikohteisiin liittyy historia- tai kulttuuriarvoja. Tässäpä muutamia vinkkejä, joihin kannattaa tutustua:

Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen maisemapolku (Rautjärvi)     
Joen historiaa perinteisenä kulkuväylänä, kalastukseen liittyvää perinnetietoa sekä voimaloiden historiaa esitellään infotauluissa ja mobiilireitillä. Uusimman osuuden eli. Lahnasenpolun taulut esittelevät luontoympäristön ohella tietoa Änkilän kylän historiasta. Maisempapolusta muutama kilometri alajuoksun suuntaan Kangaskoskella on erillinen virkistysalue Kangaskosken voimalaitoksen läheisyydessä. Kangaskosken voimalaitoksessa on edelleen käynnissä ensimmäinen Suomessa rakennettu Kaplan-turbiini, eli siellä ollaan teollisuushistoriakohteessa. Paikalla on ollut myös varhaisia puuhioketehtaita ennen voimalaitoksen rakentamista.

Kirjavalan kanavapolku  (Parikkala)
Entisen Saaren pitäjän maisemaan ovat jättäneet jälkensä järvien laskut, joita on tehty 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Näin on saatu lisää peltomaata. Kirjavalan kanavapolulla voi saada käsityksen valtavasta talonpoikien tekemästä urakasta, ja  samalla nauttia viehättävästä kanavaympäristöstä.

Haukkavuori (Rautjärvi)
Haukkavuori on paitsi upea näköalapaikka, myös historiallinen rajapaikka Ruotsin ja Venäjän valtakuntien välillä. Kallion korkeimmalta paikalta tarkkasilmäinen löytää kiveen hakatun vuosiluvun 1722, joka on Uudenkaupungin rajan merkitsemisvuosi.

Kukonharjun kanava (Ruokolahti)
Kukonharjun kanava on osa Suvorovin kanavareittiä, joka rakennettiin 1790-luvulla oikotieksi Lappeenrannasta Savonlinnaan. On huikeaa miettiä, että nykymittapuun mukaan vaatimaton kanava on kaivettu  lapioilla, ja siitä on kulkenut Venäjän armeijan soutulaivasto matkalla Olavinlinnaan. Kanavan alueella on ollut myös armeijan kasarmeja, se ollut vilkas paikka joskus.

Kuivaketveleen linnavuori (Taipalsaari) kätkee historianvaiheen, jolloin Etelä-Karjalassa elettiin Venäjän ja Ruotsin valtakuntien rajamailla. Korkea vuori tarjosi alueen asukkaille suojapaikan, jonne vihollisen ei ollut helppo päästä. Nyt vuorelle pääsee kiipeämään tukevia portaita, eikä matka Lappeenrannasta ole pitkä.

Itsenäisyyden polku (Lemi) on erilaisten sotahistoriaan liittyvien paikkojen ja rakenteiden kokonaisuus. Kohteita on useita Lemin kirkonkylän ympäristössä, mutta osa on kauempana, jolloin ne tavoittaa parhaiten autolla.
                                                                                                                                   

Jääkaudenjäljet – kivikauden ihminen (Savitaipale) on annettu nimeksi Kuolimon etelärannalle viitoitetulle polkuverkostolle. Reitin varrella opastauluissa kerrotaan alueen geologiasta ja esihistoriasta. Reitin kohokohta on kivikauden ihmisen asumuksen jäljiteläm - turvekammi - Rovastinojan taukopaikalla.      
                                                  

Kärnäkoski on vanha linnake 1790-luvulta. Itse linnake on hauska kohde vaikkapa piknik-retkelle. Kärnäkoski on toinen koskista, joita myöten Kuolimon vedet laskevat Saimaaseen. Kosken Kuolimon puoleisessa päässä on ns. Lotjasatama ja laavu.

Salpalinjan rakenteita on nähtävissä monilla retkikohteilla Etelä-Karjalan maakunnassa. Lappeenrannan eteläosassa, entisen Ylämaan kunnan alueella Hostikan salpa-asemassa on useiden korsujen ja kahden luolan kokonaisuus kunnostettu käyntikohteeksi. Näissä on myös opastaulut. Rutolassa on avattu kesäkuussa 2014 Rutolan kyläpolku, jolla voi tutustua alueen sahahistorian lisäksi Salpalinjan rakenteita. 

Salpalinan taistelukaivantoja on nähtävissä myös Päihäniemessä ja Rastiniemessä.

Historia- ja kulttuurikohteita on varmasti lisääkin - kertokaa niistä!

HUOM! Retkikohderekisterissä on nyt mahdollisuus valita kohteen tyypiksi 'Kulttuurikohteet' ja niitä on tällä hetkellä valittavana 19 vaihtoehtoa.

Haikkaanlahden reitti - luonto- ja kulttuurimaisemaa pariksikin päiväksi

Maakunnallisen reittihuoltajan kokemuksia (osa 1)
Täksi kesäksi minulle tarjoutui mahdollisuus päästä tutustumaan maakuntamme retkeilyreitistöön Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön reittihuoltajana Ekri-hankkeessa. Pestini kestää kesäkuun alusta elokuun loppuun asti ja toimenkuvana teen mm. reittien kartoitustyötä sekä autan reittien huoltoon ja kunnostukseen liittyvissä tehtävissä, kuten reittimerkintöjen lisäämisessä ja viittojen toimittamisessa, sekä voin toimia apuresurssina myös isommissa projekteissa, kuten raivauksessa, puuhuollossa, yms. Työtehtäväni määräytyvät sen mukaan, missä alueen kuntien reittihuollosta vastaavat näkevät apuni tarpeellisimmaksi.

Tuntumaa tulevaan työhön kävin hakemassa kesäkuun alussa Haikkaanlahden reitiltä Taipalsaarelta. Palautteen mukaan reitin kartoittamiselle ja pienille huoltotöille oli ilmennyt tarvetta ja niinpä lähdin matkaan vesuri toisessa ja kamera toisessa kädessä. Lisäksi pakkasin reppuun kaikkea muuta tarpeellista, mitä esimerkiksi laavun ympäristön siistiminen voisi edellyttää.

Haikkaanlahden retkeilyreitti kiertelee Saimaan saariston metsäluonnossa ja Taipalsaaren kylämaisemissa. Koko reitin pituus on n. 20 km, josta ensimmäisenä päivänä kuljin 13,5 km Savilahdentien eteläpuolella ja toisena päivänä 6,3 km Savilahdentien pohjoispuolella. Takaisin lähtöpaikalle eli Haikkaanlahden urheilukentälle kävelin Savilahdentietä pitkin. Reitti on maasto-osuuksiltaan pääasiassa keskivaativa, tieosuudet ovat helppokulkuisia.

Reitin eteläinen osuus

Yleiseltä ilmeeltään Haikkaan-lahden reitin eteläinen osuus on maisemaltaan ja metsätyypeiltään mukavan vaihtelevaa. Polku esittelee Suomen luontoa moni-puolisesti. Polku kulkee kangas-maastossa, männikköisillä kallioilla ja mäillä, mutta välillä myös tuoreemmissa notkoissa. Reitin varrella näki niin kookkaita saniaisia, kielojen täyttämiä rinteitä, kuin palleroporonjäkälän kansoittamia kallioitakin. 



Niin ikään reitin tarjoama kulttuurimaisema järvenranta-osuuksineen oli kaunista katseltavaa. Peltoaukealla näkyi hanhia ja jossain kauempaa kuului joutsenen lentoonlähdön äänet.

 Eteläisellä osuudella taukopaikkana on Riutan laavu, joka sijaitsi kauniilla paikalla.

Kunnostustarpeita
Eteläinen reittiosuus oli paikoin aika märkä, eikä reitistä oikein selvinnyt kuivin jaloin. Myös  reitin märimmässä paikassa olleet pitkospuut olisivat kunnostuksen tarpeessa. Reitti on ilmeisesti ollut vailla huoltoa pari vuotta ja se näkyi mm. reitin paikoittaisena umpeenkasvuna. Raivasin vesurin kanssa polkua enemmän auki, mutta raivattavaa silti jäi. Parissa kohtaa maastossa oli tehty myös metsätöitä ja koneellista raivausta, ja näissä kohdissa reittimerkinnät olivat päässeet katoamaan. Kartan avulla oikea suunta löytyi kyllä, mutta uusia reittimerkintöjä tarvitaan. Yksi tällaisista paikoista oli mielenkiintoinen kosteikko, joka oli raivattu metsään. Kosteikkoalueelle oli laitettu linnunpönttöjä. Retkeilyreitin kulkijana olisi ollut mielenkiintoista tietää, miksi tällainen kosteikko on perustettu.

Savilahdentien pohjoispuolinen osuus
Toisena päivänä kulkemani pohjoinen reittiosuus oli maastoltaan kuivempaa, mutta kaipaisi sekin kiireesti huoltotoimenpiteitä. Muutamasta oleellisesta risteyksestä sekä tuoreelta hakkuuaukealta puuttuivat reittimerkinnät. Myös pohjoinen reittiosuus kaipaa raivausta, etenkin nuoret mäntytaimikot olivat päässeet kasvamaan polun päälle. 

Kuren laavun kävijoilla olisi opittavaa
Pohjoisen osuuden taukopaikka, Kuren laavu, sijaitsi hyvällä paikalla ja sopivan kävelymatkan päässä. Ikävä kyllä laavun ympäristö oli sotkuinen: laavulla oli roskia ja käymälä oli kaatunut/kaadettu. Tällainen toiminta on tietysti hyvin ikävää. Jokaisen näitä kaikille ilmaisia retkeilypalveluita käyttävän tulisi ymmärtää oma vastuunsa palvelujen käyttäjänä. Hyvä ohjesääntö olisi jättää taukopaikka aina sellaiseen kuntoon, kuin mitä toivoisi sen olevan, kun itse sinne saapuu.

Tämäkin reitti kunnostuskohteeksi

Haikkaanlahden reitti sijaitsee lyhyen matkan päässä Lappeenrannasta ja voi sen puolesta houkutella myös kaupunkilaisia retkipäivän - tai jopa kahden - viettoon. Muun muassa tästä syystä olisi hyvä, että reitti saataisiin kuntoon ja kävijöille jäisi siitä mukavat muistot. 


Oman toimenkuvani puolesta aion kesän aikana parantaa Haikkaanlahden reitin reittimerkintöjä ja toimittaa reitille uusia viittoja. Raivaustarpeesta ja muista isommista huoltotoimista on informoitu reittihuollosta vastaavaa tahoa.

Toivotaan, että Haikkaanlahden reitti saadaan paremmin kuljettavaan kuntoon. Maisemallisesti reitti tarjoaa mukavasti niin luonto- kuin kulttuurielämyksiä. Pituuden puolesta reitillä on mahdollisuus toteuttaa eri vaihtoehtoja; kokonaisuudessaan 22 km pitkän reitin pystyy kulkemaan jopa päivässä, mutta vaihtoehtoisesti voi tehdä myös kuten minä ja jakaa matkaa. Savilahdentien lisäksi reitillä on muitakin oikaisumahdollisuuksia. Haikkaanlahden reitistä voi tulostaa tästä kartan, joka on oikeastaan reitin infotaulu.

Teksti ja kuvat Mari Matikainen