sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Etelä-Karjalassa retkeily hermoja raastava kokemus

Etelä-Karjalan ja erityisesti Imatran lähiseudun retkeilypalvelut saivat ankaran arvion Susannan Työhuoneen blogissa:

"Kun täällä jokainen reissu on aina puutteellisen opastuksen vuoksi hermoja raastava kokemus, ei useinkaan ole tehnyt mieli edes lähteä matkaan. --- "Aika monta kertaa olemme yrittäneet lähteä mukavalle nuotioretkelle ja eksyneet matkalla, kun merkit katoavat polun varrelta kokonaan tai sitten se laavu löytyessään sijaitseekin ihan asutuksen vieressä autotien päässä. Pahimpia ovat ne reitit, joissa polut risteytyvät, eikä risteyksissä olekaan viittoja, minne suuntaan mennä. Täällä monet reitit myös kulkevat pitkiltäkin matkoilta ihan maanteitä pitkin, mikä ei oikein vastaa meidän tarvettamme päästä metsään. Kaikissa tapauksissa retkiämme on leimannut harmistus ja ärsyyntyminen."

Susannan kokemusta on aihetta paitsi pahoitella, myös analysoida. Maakunnan retkeilykohteita tuntevana voin allekirjoittaa palautteen aiheellisuuden osittain, mutta toivottavasti se ei ole 'Retkeilijän Etelä-Karjalan' koko kuva.

Retkeilypalvelujen tuottajan näkökulma

Retkeilypalvelujen ylläpitäjinä on useita tahoja. Retkeilyreittien pitäjiä ovat kunnat vaihtelevalla panostuksella, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö vastaa omien alueiden ylläpidosta sekä eräistä laavukohteista sopimuksiin perustuen, lisäksi on kylä- ym. yhdistysten toteuttamia laavuja ja pieniä reittejä. Tiedot kaikista näistä on koottu eKarjala-portaaliin osoitteessa  www.ekarjala.fi/retkikohteet .



Tiedossa on, että reiteissä, merkinnöissä, huollossa ja informaatiossa on parannettavaa. Työ on jatkuvaa kuten minkä tahansa infran ja informaation ylläpito; korjattavaa on jatkuvasti eikä pienillä resursseilla aina pysytä korjaustarpeiden perässä. Kuntien viranhaltijoilla vain on niin paljon työkohteita ja rahaa on vähän. Liikuntamäärärahat kuluvat arvokkaimpien kiinteistöjen ylläpitoon, kuten jää- ja uimahallit, urheilukentät, ladut jne. Retkeilyreitit ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Valitettavasti tilanne näyttää käyttäjille välinpitämättömyydeltä ja voi ehkä ollakin jossain kohtaa. Tähän asiaan puututaan tänä vuonna!

Etelä-Karjalassa retkeilyreitit kulkevat talousmetsissä pääosin yksityisillä mailla. Maanomistaja toteuttaa metsänhakkuut reiteistä riippumatta ja usein myös välittämättä. Reitinpitäjän tulisi korjata kadonneet merkinnät ja avata polku hakkuutähteistä, mutta usein viesti ei kulje. Rautjärven-Parikkalan suunnalla näkyy vielä maastossa Asta- ja Veera-myrskyjen jälkiä, kaikki maanomistajat eivät ole kiirehtineet myrskypuiden korjaamisen kanssa. Joutsenon reitit katkesivat nelikaistatien rakentamisen takia ja uusien yhteyksien suunnittelu Rauhan ja Myllymäen välillä on tyssännyt maanomistajien vastustukseen.

Hankerahoitukset retkeilyreiteille

Reittien ja laavukohteiden rakentamiseen on saatu hyvin EU-rahoitusta. Ongelma onkin juuri ylläpidon rahoituksessa ja siinä että toimijoita on monenlaisia eikä ylläpidon tasoa ole saatu yhtenäistettyä - paitsi ehkä negatiivisessa mielessä ;). Yksittäisillä kehittämishankkeilla on pystytty parantamaan joitain kohteita tai asioita, kaikkea ei pysty saamaan kerralla valmiiksi. Eikä tarvitse kulua monta vuotta, kun kierros alkaa alusta ja on palattava uudelleen samoille pitkospuille.

EKLU:n (Etelä-Karjalan liikunta ja urheilu) hankkeessa 'Vinkkejä Virosta - Elämyksiä Etelä-Karjalaan' Ikävalkon Mikko on kiertänyt maakuntamme retkeilyreittejä, hänellä tilanne on hyvin ajan tasalla. Mikko kirjoittaa kokemuksistaan myös tähän blogiin.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, jolle on annettu maakunnallisen retkeilyn kehittäjän tehtävä, sai Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta tälle vuodelle 59 000 euron rahoituksen 'Etelä-Karjalan retkeilyn infon ja huollon kehittämishankkeelle'. Hankkeessa on kaksi erillistä tavoitetta, joista toinen kohdistuu kuntien kanssa  reittien huollon ja ylläpidon toimintamallien parantamiseen. Työ on aloitettu selvittämällä kunnittain nykyiset huoltokäytännöt ja resurssit. Kuntien edustajat ovat kokoontuneet jo kaksi kertaa asian tiimoilta. Hankkeessa palkataan kesäajaksi huoltomies maastotyöhön kuntien avuksi. Tarkoituksena on paitsi auttaa kriittisimmissä korjaustarpeissa, saada kokemusta maakunnallisen ylläpitomallin toimivuudesta ja kustannustehokkuudesta.

Kartat ja informaatio

Edellä mainitussa hankkeessa toinen osatavoite on retkeilykohteista tarjolla olevan informaation päivittäminen. Maakuntaportaalin retkikohderekisterin tarkistaminen on aloitettu. Siellä on valitettavasti paljon rikkinäisiä linkkejä mm. kuntien sivujen uusimisen seurauksena. Lisäksi vielä uusitaan Retkeilijän Etelä-Karjala -esite, sen valmistuminen menee loppuvuoteen.

Maakunnallista retkeilykarttaa ei valitettavasti Etelä-Karjalaan ole saatu tuotettua. Syynä kartan tuottamisen rahoitus ja ehkä myös jääty odottamaan kunnes keskeiset Joutsenon reitit ja Salpapolku joskus saadaan valmiiksi. Ruokolahti-Rautjärvi reitiltä on ollut hieno reittikartta, joka on valitettavasti myyty loppuun. Parikkalasta on retkeilykartta, jota pitäisi vielä olla saatavilla.

Etelä-Karjalan vesiretkeilykartasto tehtiin 2004 ja uusittiin 2010. Vedenkestävä 19 karttasivun kartasto on edelleen myynnissä mm. Imatran matkailuinfossa (Lappeentie 12).

Palaute ja keskustelu

Ulkoilulain mukaan "Ulkoilureitin pitäminen, johon kuuluu reitin tekeminen ja kunnossapitos, on kunnan asiana. Kunta voi uskoa tehtävän sopivaksi katsotulle yhteisölle." Olipa ylläpito kunnan itsensä tai muun yhteistön vastuulla, on siihen osoitettava resursseja. Kun tulee riittävästi painetta käyttäjiltä, on asiat laitettava kuntoon. Tosin kaikki tiedämme kuntien taloustilanteen; rahareikiä on paljon. Retkeilykohteiden ylläpidon kustannukset ovat kuitenkin todella pienet verrattuna muihin liikuntapaikkoihin. Ja kuten Susanna toteaa: "Yksi tällainen aurinkoinen ja kaunis metsäpäivä on huomattavan tehokas mielenvirkistäjä."  Tutkimuksinkin on todistettu, että luontoympäristö vaikuttaa ihmisen terveyteen, reitit ovat edullisia hyvinvointipalveluja jotka paljon käytettynä vähentävät sairauskuluja.

Tämä blogi luotiin foorumiksi tällaiselle keskustelulle. Linkkiä saa jakaa ja aiheita tuoda lisää. Myös palautteita ja parannusehdotuksia yksilöidyistä kohteista. Tai mitä vain ajatuksia. Huomautukset otetaan nöyrästi vastaan ja välitetään oikeaan osoitteeseen aina kun sellainen on tiedossa.

. 


Outdoors Finland portaali

Laitanpa vielä tähän tietoa uudesta Etelä-Suomen luontomatkailuportaalista, jota täydennetään vielä mm. Etelä-Karjalan osalta. Tähän portaaliin mukaan pääsevien reittien on oltava kunnossa opasteineen ja reittiviittoineen.



2 kommenttia:

  1. Jos lähdetään siitä, että reitin onnistuu ylipäänsä löytämään, parannettavaa olisi ainakin seuraavissa asioissa:

    - Reittien alkupisteet, itse reitit sekä etäisyydet ainakin laavuille ja takaisin parkkipaikalle selkeästi näkyviin.

    - Pelkkien nähtävyyksien ja nuotiopaikkojen sijaan enemmän lyhyehköjä (4-8 km) rengasreittejä, joiden varrella on nuotiopaikka jossain kivassa paikassa. Laavu on varmasti helpointa rakentaa tien tai parkkipaikan viereen, mutta retkeilyn idea menee pilalle.

    - Kattava sivusto, johon on kerätty päivitetyt tiedot kaikista retkeilykohteista karttoineen, kuvineen ja lajistoineen. Sivustolla pitäisi myös olla toimiva sanahaku toisin kuin nykyisessä retkeilyportaalissa. Hyvät valokuvat innostavat lähtemään retkelle herkemmin.

    - Hyviä retkeilypaikkoja ei voi olla, ellei luontoa suojella. Etelä-Karjalassa on suojeltuja luontoalueita todella vähän. Esimerkiksi Soininmäen kodan ympäristöstä on vähin äänin harvennettu metsää, enkä ole nähnyt siellä kuukkeleita enää pariin vuoteen. Samoin kävi toiselle kuukkelien esiintymispaikalle. Lappeenrannasta sen sijaan häädettiin majavapopulaatio, koska se ei muka sopinut asuinalueen lähelle.

    - Lintujen valokuvaaminen lintutornista on epäkäytännöllistä. Paras kuvauspaikka olisi lava, joka sijaitsee aivan veden tasossa, ja josta voi kuvata lintuja korkeammalla olevien kuvausaukkojen lisäksi lattianrajasta lintujen omalta tasolta.

    - Imatralla asuvana minusta tuntuu ylipäänsä, ettei täällä arvosteta luontoa kovin korkealle. Metsää toki on, mutta kaupungin tapa "hoitaa" ympäristöä on kammottava. Puistoista harvennetaan vähätkin puut pois tai niitä leikataan rumasti, lähimetsistä kaadetaan muka lahovaaran takia isoja terveitä puita ja kaikkialla asutuksen rakentaminen menee luonto- ja maisema-arvojen edelle.

    VastaaPoista
  2. Hyviä huomioita! Kommentoin paria kohtaa:
    - Laavut jotka ovat lähellä tietä, ovat myös huonommin liikkuvien saavutettavissa (invalidit, vanhukset, perheet joissa on pieniä lapsia). Toisaalta niistä tulee helposti mopopoikien kokoontumispaikkoja. Paikkoja pitää olla erilaisia.
    - Suojelualueihin on vaikea vaikuttaa tältä tasolta, tosin luonnonsuojelupiiri on ollut aktiivinen. Suojeluohjelmat tulevat ylhäältä ja maanomistajalla on oma valta päättää. Tämä nyt vain on metsäteollisuuden aluetta, missä talousmetsät tarjoavat vaihtelevan luonnonympäristön eri-ikäisine metsiköineen. Hakkuiden jäljet eivät kylläkään ole kaunista katseltavaa...
    - Juuri metsäteollisuuden ja maanomistuksen historia on syynä siihen, että Etelä-Karjalassa on suhteellisen vähän valtion maita ja suojelualueita.
    - Imatran kaupungin toimet esim. Imatrankoskella ovat mielestäni oikeat. Valtionhotellin ympäristö on kulttuuriympäristöä, jossa pitää huolehtiä myös näkymistä - maisema kosken rannoilla oli päästetty pusikoitumaan. Makuasioitahan nämä ovat - kauneus on katsojan silmissä tässäkin. Yksittäisistä kohteista voi aina esittää mieliteensä ja yrittää vaikuttaa.

    VastaaPoista