Etelä-Karjalan maakunta on pitkälti tasaista mäntyvoittoista
talousmetsää. Poikkeuksen tekevät lehtipuuvoittoiset rantametsiköt ja jääkauden
muovaamat maastonvaihtelut salpausselkien kohdalla.
Pöröpeikon polku on
piilossa kaikelta. Se on retkeilijälle mieluinen päiväretkikohde, muodostaen
virkistävän poikkeuksen tuohon edellä mainittuun kuvaukseen. Pörön peikon polku
on vanhaa kuusimetsää, kallioista ja kivikkoista maastoa, jossa onnekas voi törmätä
vaikkapa metsiemme kuninkaaseen karhuun. Erämainen tunnelma alkaa jo
parkkipaikalta (Peruspohjan tieltä), jossa maisemaa hallitsee metsä.
Polun alkupäässä välittyy kulkijalle metsän tarina.
Opaskylteissä käy ilmi millaisia metsän asukkeja alueella majailee. Lisäksi
kyltit kertovat alueesta tarinamuodossa, mikä herättää kiinnostuksen myös
perheen nuorimmissa luontoretkeilijöissä.
Itse polku ei ole mikään Haltin valtatie tai umpeen kasvanut
heinikko, vaan ihan oikea eräpolku, joita metsän myös eläimet ovat käyttäneet.
Metsän hiljaisuudesta ei näin keväisin voi puhua. Metsä elää vuoden
railakkainta aikaa. Lintujen ympäri-vuorokautisen konsertin lisäksi purot
solisevat siellä ja täällä. Muurahaiset ovat aloittaneet myös keväisen
ahkeroinnin. Metsän kruunupää hirvi on myös vieraillut polun varressa talven
aikana. Hirven jätöksiä ja sorkan jälkiä löytyy tuon tuosta.Haasteelliseksi liikkumisen tekee reitin jyrkille rinteille kaatuneet tukkipuut. Reitin huoltajalle vinkkinä, että moottorisahalle olisi käyttöä. Nämä puut eivät makaa maassa vaan ovat jollakin tapaa saamaan aikaa maassa ja ilmassa eli tukkivat kulkemisen. Reitin pohjoispuolella avautuu yllättäen metsätön näkymä. Maanomistaja on päättänyt laittaa ”kukkia” nurin ihan sen kirkkaimman metallin kiilto silmissä. Retkeilijää näkymä ei hirveästi miellytä. Reitti piti olla siellä jossain, missä ihmisestä ei ole merkkiäkään. Kaadettu metsä on ruma yksityiskohta kaikkine konejälkineen ja hakkuujätteineen. Toisaalta on mielenkiintoista katsoa kuinka metsä toipuu moisesta kohtelusta.
Alhaalta Pörönlammelta löytyy toimiva laavu. Vieraskirja on
sievästi pienessä puulaatikossa. Teksti on kansainvälisyyttä ajatellen kolmella
eri kielellä. Aivan rannan tuntumasta löytyy saunarakennus. Tämä on harvinaista
herkkua retkeilyreiteillä. Sauna on todellakin vuokrattavissa. Avaimen saa
Parikkalan Latupiioilta ja pojilta pientä maksua vastaan. Hyvin suunniteltu
retki tässä kohtaa mahdollistaa jopa saunomisen.
Pöröpeikon polku ei ole onneksi pelkästään mikään pieni
rengaslenkki tai luontopolku keskellä ei mitään. Se on itse asiassa E10
kaukovaellusreitin yksi nähtävyys ja sen osa. Pöröltä pääsee näppärästi Rautjärven
ja Ruokolahden suuntaan Haukkavuorelle tai sitten maakunnan rajamaita pitkin
Parikkalan Oronmyllylle. Nähtävyyksiä ja retkivaihtoehtoja löytyykin pienestä
päiväretkestä aina koko viikonlopun mittaiseen pidempään vaellukseen.
Pörön salaperäisen luontokohteen lisäksi läheltä löytyy vanha Ruotsin ja Venäjän rajan rajapyykki. Haukkavuori noin 10 km päästä Pöröltä on itsessään myös hieno nähtävyys. Läheltä Haukkavuorta löytyvät Iivanansaaren hautakammio ja Ruokolahdelle päin mentäessä läheltä Pohjalankilaa Iltakivet.
Pöröpeikon polulle voi siis suunnata suoraan päiväksi tai
ottaa sen vaikkapa viikonloppuretken määränpääksi. Jos mieli tekee vielä pidemmälle, toimii Pörön
retkikohde hyvänä välietappina tai vaikkapa lähtöpisteenä sinne
jonnekin.
Pörön peikon polun ympäristö on niitä eräretkeilyn parhaita
paloja, joita Etelä-Karjalassa pääsee maistelemaan. Reitti on osa isompaa
kokonaisuutta, jonka on syytä tulla ihmisten tietoisuuteen. Tällä hetkellä
reitti tarvitsee kipeästi hoitotoimenpiteitä, mutta on ehdottomasti reppuretkeilijän
unelma- ja kehittämiskohteita maakunnassamme. Reitti on loppujen lopuksi hyvien
kulkuyhteyksien ja palveluiden päässä, joka mahdollistaa reittikokonaisuuden
tuotteistamisen toivottavasti jo lähitulevaisuudessa.
Teksti ja kuvat Mikko Ikävalko, terveysliikuntavastaava EKLU:sta
Sain taustatietoja Pöröpeikonpolun alkuvaiheista Veijo Vilskalta Parikkalasta:
VastaaPoistaPöröpolku linjattiin 1980-luvulla osin vanhaa polkua seuraillen, silloisten hakkuaukkojen kiertämiseksi hieman uudelleen ja samalla saatiin polku kulkemaan erittäin mielenkiintoisten pikku nähtävyyksien kautta. Kunnan toimesta tehtiin viittoja ja sovittiin P-paikan vuokraus ja kunnostus ym.pientä.
Joskus 80 ja 90 lukujen vaihteessa polku oli parhaimmillaan ja hyvin luonnontilainen. Siellä ei näkynyt lainkaan metsätaloustoimien jälkiä. Vieraskirjaan kertyi nimiä n. 2000 kpl/v. Tuolloin ehdotettiin kunnalle, että koko polun alue, n. 70 ha (muistaakseni) vaihdettaisiin kunnan omistukseen ja siitä perustettaisiin aarnialue retkeilykäyttöön. Kunnalla kun on metsää vaikka vaihtamiseen. Ehdotus ei saanut kannatusta.
Nyt oli kiva huomata, että polku on edelleen kohtalaisessa kunnossa ja käyttökelpoinen. Vaikkakin vaatisi jonkin verran kunnostusta.
Kiersin Pöröpeikonpolun alkusyksykstä 2014, tarkemmin 27.8. Mietin polkua kulkiessa, miten tätä ainutlaatuisen jylhää polkua voisi parhaiten kuvata. Päädyin toteamaan polun olevan "seikkalijan erämaa". Seikkailija-tyypeille polku sopii erikoisten nähtävyyksiensä sekä vaativan maastonsa puolesta. Erämaaksi Pöröpeikonpolun ympäristöä voi puolestaan hyvin kuvailla sillä perusteella, että ei juuri millään muulla Etelä-Karjalan retkeilyreitillä pääse näin lähelle erämaatunnelmaa. Tänäänkin hiljennyin Ison Pörömäen päälle päästyäni kuuntelemaan metsän ääniä. Aluksi ei kuulunut juuri mitään muuta, kuin tasaista tuulen huminaa. Sekin on tänä päivänä aika harvinaislaatuista, ettei kuule mitään häiritseviä taustaääniä, vaan saa nauttia silkasta hiljaisuudesta. Hetken päästä metsän päälle liiteli kaksi haukkaa, jotka huutelivat vuoron perään ja asettuivat korkeiden kuusten latvaan jatkamaan huuteluaan. Silloin minusta viimeistään tuntui siltä, että nyt olen kyllä kaukana kaikesta -ja se oli hienoa!
VastaaPoistaReittiä oli pääosin hyvä kulkea. Yhdessä kohtaa polulla olisi pitkospuiden tarvetta ja tästä on ollutkin jo reittihuollon kanssa puhetta. Hakkuuaukeilla polku oli hieman heinittynyt, mutta hyvien reittimerkintöjen avustuksella kulkija kesti polulla. Myös hakkuuaukeille oli alkanut muodostua polku-ura, mikä kertoo siitä, että mitä ilmeisimmin polulla on riittänyt kulkijoita. Tämä oli selvästi nähtävissä polun metsäisillä osuuksilla, joissa puiden juuret olivat paikoin tulleet maan kulumisen seurauksena esiin. Se, onko tällainen polku helppo- vai vaikeakulkuinen, lienee vähän makuasia. Joka tapauksessa jyrkkien nousujen ja laskujen sekä kuluneen polun pohjan vuoksi kovin huonojalkaisten ei ole syytä lähteä Pöröpeikonpolulle. Lisäksi kulkua hankaloittivat muutamat myrskyjen jäljiltä polun päällä olevat puut, vaikka valtavasti polun ympäristöä oli kyllä jo raivattukin.
Pörölammen laavu ja vuokrasauna olivat hyvin siistissä kunnossa ja siellä oli hyvä pitää evästaukoa. Vieraskirjan silmäily vahvisti päätelmäni -polulla on tosiaan ollut käyttöä ja kävijöitä. Pörölammen rannalla oli hyvin rauhallista ja - vaikka jo toistan itseäni - niin erämainen tunnelma tuntui täälläkin. Pörölammen laavulta olisi ollut mahdollista jatkaa patikkaretkeä Oronmyllyä kohti ja samaten Pöröpeikonpolun parkkipaikalta olisi voinut jatkaa patikkaretkeä E10-kaukovaellusreittiä pitkin kohti Rautjärven puolella olevaa Haukkavuorta ja vielä sieltäkin kauemmas. Hienoa, että meillä on pitkän kaukovaellusreitin varrella näin erikoinen ja jylhä pikkupolku, jonne voi tulla päiväretkelle tai yhdistää osaksi pitempää patikkareissua!