Maisemahuussi Ruuhonsaaressa |
Kyse on perustarpeesta
Suomessa olemme tottuneet siihen, että retkeilyreiteillä
laavujen lähistöllä aina on käymälä eli huussi. Huussia pidetään lähes
tärkeimpänä infrana nuotiopaikalla, missä ihmiset viipyvät vähänkin pidemmän
aikaa levähtämässä, yleensä myös eväitä nauttimassa. Kyse on perustarpeesta, joka on
hoidettava silloin kun tarve on.
Jos käymälöitä ei olisi, näkyisivät jätökset retkikohteen ympäristössä epämiellyttävällä tavalla. Ei tietenkään pitäisi näkyä, sillä perinteinen erämiesten ja vaeltajien tapa on piilottaa jätökset sammaliin tai jopa kaivaa pieni kuoppa ennen toimeen ryhtymistä. Tätä eivät kaikki nykyihmiset osaa, ja onkin iso riski, että paljon käytettyjen retkikohteiden ympäristössä törmäisi varmasti edellisten kävijöiden epämiellyttäviin jälkiin.
Mikä aihe tämä oikein on, pitääkö huusseista vääntää juttua? Käymälät ovat merkittävä osa retkeilykohteiden palvelua. Satuin joitain vuosia sitten istumaan retkeilyreittiseminaarin illanvietossa pöytään, jossa oli Metsähallituksen luontopalveluiden henkilöitä. Seminaarin aiheista kun puhuttiin, nousi esille myös tämä huussiaihe. Joku naurahti, että onpa meillä puheenaihe, mutta Metsähallituksen henkilö ylpeänä kertoi, kuinka he ovat kehittäneet käymäläratkaisuja ja jätehuoltoa ekologiseen ja helppohoitoiseen suuntaan. Työryhmän lempinimeksi oli annettu ’Makkipojat’ - eikä se ollut haukkumanimi.
Mikä aihe tämä oikein on, pitääkö huusseista vääntää juttua? Käymälät ovat merkittävä osa retkeilykohteiden palvelua. Satuin joitain vuosia sitten istumaan retkeilyreittiseminaarin illanvietossa pöytään, jossa oli Metsähallituksen luontopalveluiden henkilöitä. Seminaarin aiheista kun puhuttiin, nousi esille myös tämä huussiaihe. Joku naurahti, että onpa meillä puheenaihe, mutta Metsähallituksen henkilö ylpeänä kertoi, kuinka he ovat kehittäneet käymäläratkaisuja ja jätehuoltoa ekologiseen ja helppohoitoiseen suuntaan. Työryhmän lempinimeksi oli annettu ’Makkipojat’ - eikä se ollut haukkumanimi.
Käymäläkulttuurissa on eroja
Kävimme kesällä 2012 Saksassa Sauerlandissa tutustumassa Saksan retkeilyreittien laatujärjestelmään ja meille esiteltiin retkeilyalue, jonka läpi kulki pitkä vaellusreitti. Kysyin isänniltämme miten käymälät on sijoitettu, ja vastauksena hän heilautti kättään laajassa kaaressa: tuolla on vessa, siis koko metsä on käymälää. Hän ihmetteli kysymystäni - eivätkö suomalaiset osaa tehdä tarpeitaan luonnossa? Minä puolestani ihmettelen, kuinka muuten niin siistit ja perusteelliset saksalaiset eivät ole nykyajassa käymäläkulttuurissa.
Moderni huussi ei haise
Viihtyisä yksiö metsän siimeksessä. |
Jokainen perinteistä mökkivessaa tyhjentänyt tietää mikä ’paskahomma’
se on - sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinkin perinteisen umpisäiliön käsittely on epämiellyttävä tehtävä, joka
vaatii hengityksen pidättämistä ja kovat hermot. Umpinaisia pönttöjä ei pitäisi enää olla missään, jos välitetään sekä huussin käyttäjistä että huoltajista.
Nykyiset
kompostikäymälät ovat melko uusi ratkaisu, vaikka hyvin yksinkertainen
perustuen luonnon omaan lahotukseen. Käymäläjätteelle on järjestettävä
sellaiset olosuhteet, että jäte kompostoituu eli lahoaa. Koska ihmisestäkin tuleva jäte on ravinteikasta, lahoaminen tapahtuu melko nopeasti oikeissa olosuhteissa. Kompostoituva massa ei saa olla liian märkää ja siinä tulee olla
riittävästi karkeaa ainesta ja sen mukana myös ilmaa. Lahonnut eli palanut
käymäläjäte ei juuri haise, parhaimmillaan se tuoksuu mullalta. Vilkkaissa retkikohteissa, kuten Metsähallituksen ylläpitämissä
kansallispuistoissa syntyvä jätemäärä voi olla todella suuri.
Kompostikäymälät maastokohteissa
Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön retkisatamissa ja
muissakin kohteissa on käytössä Eko-Roope-säiliöt. Eko-Roopen takaosassa tilava
säiliöosa, johon jätemassaa työnnetään reiän alta. Takaosassa on suurikokoinen
luukku, josta palanutta jätettä on helppo tyhjentää. Käymälän sijainnista ja
käyttömäärästä riippuen voi riittää tyhjennys kerran vuodessa, tähän pyritään.
Säiliöstä otetaan pois vain täysin palanut hajuton kompostimassa, tuore tavara
saa jäädä kypsymään. Joskus joudutaan käymäläjätettä tyhjentämään kesken
kauden, silloinkin poistetaan vain maatunut osa. Suosituimpiin retkisatamissa on useita käymälöitä juuri huollon
helpottamiseksi – kun säiliötilaa on riittävästi, voidaan tyhjennys tehdä kiireettömänä aikana.
Lämpöeristetty kompostikäymäläsäilö ym. palvelu kävijälle. |
Joillain retkikohteilla näkee myös
lämpöeristettyjä kompostikäymälöitä. Nekin ovat hyviä ja toimivat ympäri
vuoden, tai ainakin pidemmän kauden kuin eristämättömät Eko-Roopet, mutta
säiliön tilavuus on pienempi. Kompostimassan jäätyminen ei haittaa, se alkaa
toimia heti kun on riittävän lämmintä.
Laavun huussi ei tietenkään vastaa kotivessan viihtyisyyttä.
Jokaisen retkeilijän tulisi kuitenkin huolehtia käymälästä kuin omastaan ja
jättää se siistiksi seuraavalle. Lisäksi pitää muistaa lisätä seosainetta
kompostikäymälän säiliöön. Turve- tai muu seos on käymälä perustarvike, jonka
riittävyys tarkistetaan huoltokäynneillä. Jos seosaine on päässyt loppumaan,
voi ottaa metsästä kariketta, neulasia tai sammalta ja pudottaa sen tuotostensa
päälle.
Eko-Roope-käymälä. Matto on käyttäjien tuoma sisustuselementti. |
Suomessa pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan kaikki retkeilijäryhmät. Tässä inva-varusteltu käymälä Satamosaaressa. |
Onko vessapaperi retkeilijän perusoikeus vai perusvaruste?
Retkikohteen huollosta vastaava kantaa maastoon vessapaperia avuttomille
retkeilijöille. Nykyihminen on pulassa, jos ei ole vessassa ei ole paperia. Siksi
jokaisella retkeilijällä tulisi olla mukana paperia, myös nenäliinat ja
talouspaperin saa laittaa kompostikäymälään – toisin kuin vesivessaan.
Metsähallitus on lopettanut vessapaperin tarjoamisen retkikohteissaan. Meillä
Etelä-Karjalassa laavujen käymälöissä vessapaperi vielä tarjotaan. Isojen
vessapaperirullien telineet maksavat, myös rullat. Niiden kantaminen maastoon
on työlästä, mutta jos tuo tavallisia vessapaperirullia, niiden menekki on
paljon suurempi. Pieni rulla on helppo laittaa reppuun - ehkä kotona on paperit
vähissä?
Etelä-Karjalassa käynnissä olevissa retkeilykulttuurin ja
retkeilykohteiden huollon kehittämishankkeissa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu pyytää retkikohteiden käyttäjä mukaan huoltovastuuseen siten, että retkeilijät ilmoittaisivat puutteista huolto-organisaatiolle. Huolto käy kohteissa
säännöllisesti, mutta harvakseltaan. Joskus voi tulla esille pikaista korjausta
vaativa ongelma. Se ei kuitenkaan ole vessapaperin loppuminen – vaikka siitäkin
on soitettu retkisatamia huoltavalle Roope-Saimaa huoltoalukselle.
Tavallisten wc-paperirullien hävikki on havaittu suureksi, tässä yksi ratkaisu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti