sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kokemuksia E10-vaellusreitiltä Rautjärven ja Ruokolahden väliltä


Jos Etelä-Karjalasta löytyy näinkin hieno asia kuin Euroopan kaukovaellusreitti, niin kyllähän sen ylläpitämiseksi tulee tehdä töitä.

Lokakuun puolen välin tienoilla vaelsi pieni porukka lappeenrantalaismiehiä 44 km kolmessa päivässä Ruokolahti-Rautjärvi-reittiä Rautjärven puolelta Ruokolahden urheilukeskukselle. Joonas Talka lähetti seuraavat muistiinpanot rakentavana palautteena reitin ylläpitäjille ja E10-reitin kehittäjille:

- Maisemat olivat sekä hyviä että huonoja. Alueen luonnonnähtävyydet, kuten Iltakivet ja muut isommat kalliot, suolammet, kangasmetsät jne. olivat mukavaa katseltavaa, kun taas jatkuvat hakkuu- ja metsänhoitoalueet eivät. Jäljemmälle tuskin mahtaa yhtään mitään, jollei reittiä muutella sieltä täältä vähän rankemmallakin kädellä.

- Reitti oli em. välillä poikkeuksellisen hyvin merkitty ja oranssilla maalilla tehdyt reittimerkinnät oli ilmeisesti uusittukin kunnosta päätellen lähivuosina, osa kenties jopa tänä- tai viime vuonna. Jopa hakkuualueilla merkinnät oli jätetty paikolleen säästettyyn 1,5 m pitkään puuntynkään. Merkkejä oli sopivin välimatkoin niin, että periaatteessa ilman karttaakin pärjäisi, jos ei reitille osu reitin haarautumiskohtia.

- Laavut olivat hyvässä kunnossa ja hyvin varusteltuja. Sahat ja kirveet eivät olleet lähteneet kävelemään minnekään ja puita löytyi. Kiva homma! Kaakkolammen laavulla nukuttiinkin. Isommat laavu- ja nuotiopaikat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta sieltä täältä löytyvät pelkät hirsipenkki/pöytä -yhdistelmät pukkasivat hyvää tahtia sientä ja sammalta vähän joka kohdasta, joten niillä ei kyllä tehnyt kauheammin mieli edes pysähtyä saati sitten istua.

- Karttojen saatavuus on erittäin huono. Useampikin reissuryhmästämme kävi Imatran ja Lappeenrannan kirjastoja ja muita mahdollisia toimipisteitä sekä paikkoja läpi löytämättä mitään. Internetistäkään ei mitään varsinaista tulostettavaa reittikarttaa löydy vaikka kuinka etsisi, sillä reittikartanhan on hyvä olla periaatteestakin maastokarttapohjainen niin, että pienimuotoinen suunnistaminenkin onnistuisi jos reittimerkinnät vaikka sattuisivatkin puuttumaan tai tulee joku muu erityistilanne. Saimme lopulta välikäsien kautta viime tingassa kartat, joiden avulla pystyimme suunnittelemaan sopivan reittipituuden viikonlopulle. Ilman tätä viime hetken arkistolöytöpelastusta, joka sekin oli vuodelta 2004, emme olisi välttämättä uskaltaneet lähteä matkaan. 

Kartta ei pitänytkään enää paikkaansa. Mökkiniemessä Ylinen-nimisen järven etelärannalla reitti ei suinkaan ylittänyt Hulkonlahtea kuten kartalle oli merkitty, vaan kiersi nyt Hulkonlahden tietä pitkin lahden ympäri lisäten melkoisesti matkaa. Tässäkään ei muuten ollut mitään kummaa, mutta väsyneenä 20 km päivämarssilla tämä ei hämärtyvässä syysillassa ollut kauhean miellyttävä ylläri. Tästä yllätyksestä johtuen jouduttiin yöpymään ensimmäisessä vähänkään soveltuvassa paikassa, eli Olkanmäellä sähkölinjojen vieressä koivuryteikössä.


- Erityiset levähdyspaikkojen penkit sekä erityisesti kohdekyltit ja "Retkeilyreitti"- nuolikyltit olivat aika huonossa hapessa melkein poikkeuksetta. Kylteistä ja reittiviitoista tärkeintä olisi reitin risteyskohtien selvyys. Nimittäin ilman reittikarttaa saattaa lähteä tietämättään pidemmälle haaralle reitistä. Ei sillä, etteivätkö aikatauluongelmat olisi jokaisen oma asia ja pitäähän reitit osata mitoittaa oman ehtimisensä ja kykenemisensä mukaan, mutta kulkijalle tulisi olla oikea tieto risteyskohdissa, minne reitti vie ja mikä on matka.



- Pitkospuut sekä ojien ylitykset olivat välillä nekin aika heikossa kunnossa ja hyvää vauhtia yhtymässä ympäröivään luontoon. Monessa kohdassa pitkospuiden vieressä pystyi hyvin kävelemään, koska suopohja oli sen verran kuivaa eikä pitkospuita näin ollen pahemmin tarvinnut, mutta tarpeeseen tullessaan liukkaat ja irtonaisuuttaan kiikkuvat puut voivat aiheuttaa loukkaantumisvaaran. Myös jotkut ojien ylityskohdat saattavat olla kokemattomampien mielestä varsin pelottaviakin, kun ties kuinka syvän kuravelliä sisältävän suo-ojan ylittävä "silta" koostuu vain muutamasta liukkaasta jo osittain katkeilleesta ja lahonneesta puunrangasta yhteisleveydeltään hädin tuskin koon 43 maiharin verran.

- En suoraan voi sanoa, että mitä noista kannattaisi lähteä korjaamaan. Ylläpitäjällä on ilmeisesti jokin budjetti joka asettaa rajat, mutta suunnittelemalla, priorisoimalla ja aikatauluttamalla reittiä tulisi voida kohentaa. Lähtökohtaisesti yrittäisin itse tehdä tietysti jotain kaikille edellä luetelluille asioille, jos se vain olisi mahdollista. 

Retkeily on äärimmäisen hienoa toimintaa, joten kaikki vähäkin mikä voidaan tehdä kannattaisi tehdä.

Teksti ja kuvat: Joonas Talka

1 kommentti:

  1. Euroopan kaukovaellusreitti E10 kulkee Etelä-Karjalan maakunnan läpi, mutta on käytännössä olemassa vain pätkittäin. Reitin toteutuksesta ja ylläpidosta vastaavat kunnat alueillaan. Pisin yhtäjaksoinen reittiosuus on Ruokolahdelta Rautjärven kautta Parikkalan Oronmyllylle - tästä reitistä eteläosan kulkivat tämän kirjoittaja kavereineen.

    Reittiosuus Lappeenrannasta Imatralle olisi tärkeä tarjota vaellusmatkailijoille, mutta valitettavasti reitti on ollut poikki nelikaistatien valmistumisesta asti ja reittisuunnittelu on jämähtänyt maanomistajien vastustukseen Rauhan päässä. Myös Lappeenrannan päässä ns. Lappeenrannan itäinen ulkoilureitti Karhuvuoresta Karhusjärvelle on epämääräisessä tilassa. Kunnostusta ei voitu tehdä, kun maanomistajat olivat vastaan. Tilanne on hankala, mutta toivoisi Lappeenrannan kaupungin etsivän reitin toteuttamiseen toimivia ratkaisuja.

    Vielä mainitsen, että Lappeenrannasta länteen E10 on linjattu kohti Miehikkälää, missä Kymenlaakson puolella on olemassa joitakin vuosia sitten tehty Salpalinjaa seuraileva Salpapolku. Lappeenrannan kaupungin Salpapolku-hankkeissa on laadittu selvityksiä ja suunnitelmia Salpapolun toteuttamista täällä päässä. Kun se joskus tehdään, toteutuu samalla pitkä pätkä E10-reittiä.

    VastaaPoista