Kevätmelontaretki Väliväylällä

Kevätaurinko voimistuu ja jäät sulavat jo järvissä ihan silmissä. Yöpakkaset hieman hidastuttavat tapahtumia, mutta jäättömät järvenselät ovat vain päivien kysymys. Tänä vuonna pääseekin melomaan jo ennätysaikaisin eli monella asialle vihkiytyneellä alkaa varmasti vatsan pohjassa myllertää. Mihin siis kannattaisi suunnata ensimmäisellä kevätretkellä? 

Valmiustilaltaan ja monipuolisuudeltaan paras melontareitti maakunnassamme lienee Väliväylä Lappeenrannasta Lemin kautta Luumäelle (ja sieltä edelleen Kymenlaakson puolelle). Mikäli nauhareitti kelpaa ja veden kirkkaus ei kuulu valintakriteereiden kärkipäähän, niin Väliväylä on ehdoton melojan ykköskohde. Isot järvenselät ja Kuolimo tarjoavat tietenkin runsaasti vaihtoehtoja, mutta Kuolimon kierros kiilaa edelle silloin kun kyseessä on kahden päivän reissu. Suuren Saimaan heikkoutena pitäisin retkikohteiden pirstaleisuutta ja toisaalta suuria tuulialttiita järvenselkiä. Luontoelämyksiltään Saimaa tarjoaa varmasti enemmän kuin mikään muu.

Väliväylä toimii aloittelijasta ammattilaiseen. Melontavaihtoehtoja on aina päivämelonnasta viikon mittaiseen reissuun. Palveluita ja nähtävyyksiä riittää ja melontareitti on poikkeuksellisen suojaisa ottaen huomioon, että kyseessä on järvimelonta. Väliväylän reitistä on tulossa lähiaikoina Outdoorsfinland-sivuille esittely, karttasivuja on tehty talven aikana. Uusi reittiesite löytyykin jo sen tuottaneen Kinnon sivuilta. Nyt reitin kokonaisuudessaan näkee esim. tästä google-maps-linkistä. 

Väliväylälle pääsee kivuttomasti niin Lappeenrannasta, Lemiltä kuin Luumäeltäkin. Asutuskeskittymät tarjoavat hyviä pysähdys- ja tankkauspaikkoja, mutta laavuverkosto on myös väliväylällä mitä mainioin. Väliväylään liittyy paljon historiaa. Se on toiminut tukinuittoreittinä ja kätkee lukuisiin saariin myös vanhaa sotahistoriaa mm. Salpalinjan ansiosta.

Näkymä bunkkerista

Jääkauden jäljet ja lukuisat järvet tarjoavat hienoja luontoelämyksiä. Saimaan kallioiset rannat, kapea ja mutkitteleva, käärmemäinen Jängynjärvi ja sokkeloinen Kivijärvi ovat maakunnastamme Kymenlaaksoon suuntaavien melojien ensimmäisiä haasteita. Kesämökkien värittämästä maisemasta löytyy poikkeuksia mm. aivan Lappeenrannan kaupungin ytimessä sijaitsevasta Naurissaaresta, joka kätkee sisälleen mahtavia bunkkerirakennelmia.

Kotvan päässä pohjoisemmassa meloja pääsee ihmettelemään Ruusin Turasalon kalliomaalauksia, joita aika ja ihminen ovat jo hieman turmelleet.

Ruusin Tursalon kalliomaalaus

Orjainniemen ohitettua melojalla avautuu suojaisempi reittiosuus joka jatkuu aina Kivijärvelle saakka. Matkan varrella on mm. vanhaa tukinuittohistoriaa Rutolassa, sekä Varislavolan korkeissa majesteettimaisissa kallioissa. Kivijärvellä ehkä yksi yksittäinen hieno luonnonmuodostelma on pitkä Sarviniemi, jonka luonnonhiekkarannat tekevät vaikutuksen ohikulkijaan.

Kivijärveltä siirryttäessä Ala-Kivijärvelle pääsee nauttimaan hetken Huopaisten virrasta joka auttaa hieman lihastyön lisäksi Kajakin liikettä. Ala-Kivijärvellä ensimmäinen silmään pistävä havainto on lukuisat karikot ja luodot. Liekö järvi saanut nimensä juuri kivistään? Mikäli melojalla ei ole kompassia tai navigaattoria matkassa, niin Ala-Kivijärvellä tulee olla tarkkana, ettei melo harhaan. Nokka luoteeseen johtaa oikealle reitille ja sitä kautta alkaakin pienten pitkulaisten järvien osuus ennen Tuuhtiaista, josta löytyy muuten saunallinen taukopaikka.

Hyvän tauon jälkeen matka jatkuu jo totutusti kapeaa jokimaista reittiä pitkin eteenpäin. Vesikasvit ja kivet haittaavat paikoin jouhevaa matkantekoa, mutta viimeiset 9km taittuu lopulta kepeästi. Minun retkeni päättyi Luumäen Kannuskoskelle reilun 11h melonnan päätteeksi. Normaalisti noin 60km päivämatkan voisi jakaa vaikkapa kolmelle päivälle, mutta tutustuminen kohteeseen kannattaa.

Mitä löytyykään Kymenlaakson puolelta? Se kokemus jätetään seuraavaan kertaan. Nyt täytyy ottaa kalenteri ja kartta käteen ja suunnittelemaan! Alkukesän ensimmäinen melontaretki voi olla jo lähiviikonloppuina!

Teksti ja kuvat Mikko Ikävalko