Yllättikö kevät melojat?

Talvi yllätti autoilijat, mainitaan usein loppusyksyn uutisissa, ja joskus yllätytään myös keväisin, takatalviuutisoinnissa. Onko nyt kuitenkin käynyt niin, että kevät yllätti melojat? Tarkoitan jokimelojia maakunnan pienjoissa. Normaalisti tähän aikaan jäistä vapautuvat, ja vuolaasti tulvivat Etelä-Karjalan joet ovat nyt sulia ja vähävetisiä, ja ovat olleet sitä jo pitkään. Tämä on yllättänyt melojat, niin uskallan väittää. Menikö paras melonta-aika pienissä joissa ikään kuin varkain ohi?

Kevät jatkuu tällä hetkellä ajankohtaan nähden normaalisti, mutta tilanne on kuitenkin poikkeuksellinen. Maastossa ei ole lunta mistä kertyisi sulamisvettä jokiin ja järviin, eikä vesisateitakaan ole ollut, eikä ole lähipäiville tiedossa. Jokimelonnan kannalta tilanne on kaksijakoinen. Kokeneempi haasteita hakeva meloja ei pääse kokemaan virran voimaa ja ahtaimpien rännien läpäisymahdollisuutta ja siksi pikkujoet eivät ehkä heitä kiinnosta.

Toisaalta vähempi vesi ja rauhallisempi virtaus voi tarjota aloittelijalle ja luonnon muista arvoista kiinnostuneille paljon kokemuksia ja elämyksiä. Kevään linnut ja muut eläinlajit sekä kasvit ja puut käyttäytyvät normaalin kevätrytminsä mukaan. Tai jos tarkkoja ollaan, mahdollisuudet luonnon tarkkailemiseen ovat normaalikevääseen verraten paremmat, koska vesilinnut ovat pienemmällä vesialueella ja rantamaaston linnut ja kasvit ovat rauhallisemman vauhdin ansiosta helpommin havaittavissa. Tästä poikkeuksellisesta keväästä on mahdollista saada paljon ikimuistoisia elämyksiä, jos luontoarvot ovat melojalla korkeassa kurssissa.

Olen yhden maakunnan melontaväylän, Lappeenrannan Simolasta Vainikkalaan johtavan Alajoen vaikutusalueen ihminen. En ole melonnan harrastaja, mutta jokivarressa patikointi ja luonnon tarkkailu siellä on tärkeä osa elämääni. Muina keväinä olen kohdannut joella intiaanikanooteilla jokea myötävirtaan liikkuvia melojia jopa ryhmissä, ja onpa muutama yksittäinen kajakkimelojakin tullut kohdattua. Myös vastavirtaan on jotkut jaksaneet kauhoa. Tänä keväänä en ole kohdannut joella ensimmäistäkään melojaa vaikka itse olen viettänyt rannan poluilla huomattavasti enemmän aikaa.


Kevätmelonnalla ehtii vielä mainiosti. Ehdin jo mainita kokonaan sulana virtaavan Alajoen. Alajoki laskee Vainikkalassa Telkjärveen. Järvi on vielä tänään jääkannen osaksi peittämä mutta uskoisin jo viikon kuluttua avaraan jäätöntä vettä riittävän aina Hounijoen suulle asti. Hounijoki laskee Telkjärvestä kohti Suomen-lahtea, ylittäen Suomen ja Venäjän rajan heti Vainikkalan jälkeen. Sinne ei melojilla ole pääsyä, vielä.


Sitä vastoin Telkjärvestä länteen riittää melottavaa jokea aina Suuri Pyhäkala –järvelle. Raipon Kotijärven yläpuolinen joki on nimeltään Sarvijoki, alapuolinen on Alajoki. Reitin voi meloa joko myötä- ja vastavirtaan. Soma sattuma vai harkittu asia: Joella ja sen vaikutusalueella toimii vuonna 2000 perustettu Myötävirtaan yhdistys. Yhdistys ylläpitää jokireitillä kelohirsilaavuja Melkkolassa Simolassa ja Vainikkalassa sekä penkki-pöytäyhdistelmällä varustettua taukopaikkaa Rikkilässä.

Myötävirtaan reitin esittely löytyy myös eKarjala-portaalissa.

Teksti ja kuvat: Sauli Vainikka