Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selvittää Etelä-Karjalan maakunnan luonnonsuojelutilannetta retkeilyn näkökulmasta ja muovata kuvaa maakuntamme retkeily-ympäristöstä. Toivon, että lukijat täydentäisivät, jos huomaavat puutteita esitetyissä tiedoissa.
Koko maan pinta-alasta on suojeltu säädöksillä noin 10 %. Koska suojelualueet kuten myös valtion maat painottuvat Pohjois-Suomeen, on suojelun piirissä oleva osuus Etelä-Suomessa paljon pienempi.
Kansallispuistot
Lainsäädännöllä perustettujen kansallispuistojen tarkoitus on suojella alueellisesti edustavia luonto- ja maisematyyppejä ja samalla tarjoamaan ihmisille mahdollisuus tutustua ja nauttia aidosta luonnonympäristöstä. Kansallispuistojen retkeilypalveluista vastaa Metsähallituksen luontopalvelut, joka toimii vain valtion mailla. Etelä-Karjala harvoja maakuntia, joissa ei ole yhtään kansallispuistoa. Toinen on Pohjanmaa (ruotsinkielinen rannikkomaakunta), Ahvenanmaallakaan ei ole yhtään kansallispuistoa.
Syynä siihen, että Etelä-Karjalassa ei ole kansallispuistoa, on lähinnä maanomistuksen historia. Täällä metsäteollisuusyhtiöiden osuus metsäalueista on suurempi kuin maassa keskimäärin, olemmehan metsäteollisuuden keskeisellä alueella. Lisäksi kuten Etelä-Suomessa yleensäkin, yksityiset ihmiset omistavat suurimman osan maa-alasta.
Eteläiselle Saimaalle perustettavasta kansallispuistosta on tehtylakialoitekin, mutta puiston toteutuminen on todettu käytännössä mahdottomaksi juuri maanomistuksen vuoksi. Luonnonsuojelulain 11 §:n mukaan kansallispuisto perustetaan valtion maalle ja puiston vähimmäiskoko on 1000 ha.
Luonnonsuojeluohjelmilla turvataan myös valtakunnallisesti merkittäviä luontoarvoja. Näitä alueita on myös Etelä-Karjalassa ja niiden alueisiin pääsee tutustumaan myös retkeilyreiteillä ja retkikohteissa. Luonnonsuojeluohjelmien alueiden omistajina voivat olla valtion lisäksi kunnat, muut yhteisöt tai myös yksityiset maanomistajat. Suojeluohjelmien toteutus etenee valtion budjettivarojen mukaan, koska valtion on korvattava suojelusta aiheutuvat taloudellinen menetys maanomistajalle.
Harjujen suojeluohjelma
Etelä-Karjalassa on upeaa harjumaasto monessa paikassa mm. Salpausselillä (jotka eivät ole varsinaisia harjuja, mutta niiden maaperä ja kasvillisuus ovat vastaavia). Harjujen suojelu perustuu maankäyttölakiin, joten se ei estä hakkuita.
- Päihäniemi Kattelussaaressa (EK virkistysaluesäätiö)
- Rastinniemi Kyläniemessä (EK virkistysaluesäätiö)
Etelä-Karjalassa on suhteellisen vähän soita verrattuna koko maan suomäärään. Syynä luonnollisesti vesistöjen runsaus sekä em. harjumaastojen suuri määrä.
- Hämmäauteensuo Lappeenrannassa edustaa soidensuojelualueita, joihin on helppo pääsy. Suolla on pitkospuut Lappeenrannan kaupungin toteuttamina. Pitkospuiden päässä on laavu, jonka on lahjoittanut Etelä-Karjalan Osuuspankki ja sitä ylläpitää virkistysaluesäätiö.
Rantojensuojeluohjelma
Rantojahan riittää Etelä-Karjalassa. Tämän ohjelman alueita on joitakin Saimaalla ja Kuolimolla. Ohjelman tavoitteena on suojella rakentamattomia rantoja.
- Lepänkannon virkistysalue sijaitsee Kuolimon rantojensuojelualueella.
- Orrainpolku jouduttiin toteutusvaiheessa siirtämään alkuperäisestä suunnitelmasta kauemmas rannasta, sillä ELY-keskus ei antanut lupaa polun linjaamiseen suojelualueelle muutoin kuin Orrainvuoren kohdalla.
Lehtojensuojeluohjelma
Lehtojensuojeluohjelmalla suojellaan eri lehtokasvillisuusvyöhykkeiden lehtoja ja turvataan niiden eläin- ja kasvilajisto. Lehtoja on hyvin vähän täällä, viljavimmat maat on jo aikojen alussa otettu viljelyskäyttöön. Joitain on kuitenkin:
- Muukonsaaren pohjoispäässä on suojeltu lehtoalue, joka rajoittuu suoraan Lappeenrannan kaupungin leirialueeseen. Virkistysaluesäätiö on saanut alueen ylläpidettäväksi avoimena veneilijöille ja muille retkeilijöille. Leirimökkien vuokrauksen hoitaa Joutsenon Veneseura Likosenlahden satamassa.
- Joutsenon Aholassa oli aiemmin luontopolku yksityisella luonnonsuojelualueella, mutta polku on nyt suljettu omistajan päätöksellä.
Vanhojenmetsiensuojeluohjelma
Koska olemme metsäteollisuuden alueella, on vanhoja metsiä Kaakkois-Suomessa kovin vähän, varsinkaan suojelun piirissä olevia vanhoja metsiä, joiden säilyminen olisi turvattu. Yksi tällainen on muutama vuosi sitten Metsähallituksen omistukseen siirtynyt Äpätinkangas Rautjärven kunnassa. Kyseinen vanha puusto joutui valitettavasti Asta-myrskyn kynsiin, ja alue on tällä hetkellä osittain läpipääsemätöntä puurytöä. Se olisikin todella mielenkiintoinen käyntikohde, jossa voi seurata luonnon kehitystä myrskyn jälkeen. Metsähallituksen kanssa on viritelty keskustelua retkikohteen perustamisesta Äpätinkankaalle. Metsähallitus ei kohdetta toteuta eikä edes osallistu kustannuksiin, mutta mahdollisesti voisi antaa luvan katselupaikan rakentamiseen metsän reunaan.
Natura 2000
Tämän aikoinaan suurta mediakohua aiheuttaneen EU:n luonnonsuojeluohjelman tavoitteena on tukea luonnon monimuotoisuutta. Natura-alueet on valikoitu joko luonto- tai lintudirektiivin perusteella. Suomessa suuri osa Natura 2000-alueista oli jo aiemmin mukana jossain suojeluohjelmassa, mutta eivät kaikki. Natura-ohjelman lintukosteikkoja, jotka ovat myös retkikohteita ovat mm:
- Kuokkalampi, lintujärvi Ruokolahdella. Kylätoimikunta on rakentanut pitkospuut ja lintutornin.
- Siikalahti, Simpelejärven lahti, joka on ainoa Metsähallituksen ylläpitämä retkikohde Etelä-Karjalassa.
- Pien-Rautjärvi Parikkalan kunnan pohjoisosassa. Järven rannalla on kaksi Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistuksessa olevaa pientä aluetta, kummallakin on lintutorni, Pohjanranta ja Tarassiinlahti.
Lisäksi on muita Natura-kohteita, mm:
- Haukkavuori, historiallinen rajapaikka ja maakunnan korkein kohta Ruokolahden ja Rautjärven kuntien rajalla. Haukkavuorella on polku, retkikohde tien päässä.
- Ukonhaudat, suppamaastoa lampineen Joutsenon kankailla. Kiukkaanlammen laavu sijaitsee upealla paikalla Ukonhautojen alueella.
- Ilkonselkä on Natura-aluetta norpansuojelun perusteella, suojelukohteena on nimenomaan vesialue. Virkistysaluesäätiön Ilkonsaari on mielenkiintoinen retkikohde Ilkonselän eteläosassa.
Yksityiset luonnonsuojelualueet
Nykyisin yksityiset metsänomistajat voivat hakea 'rauhoitusta' eli suojelua omalle maalleen. Metso-ohjelma on jopa kannustanut suojeluun, sillä ohjelmasta metsänomistajat ovat voineet saada korvausta, kun pidättyvät puuston hakkuista. Toki kohteella tulee olla suojeluarvoja, sen arvioivat ELY-keskuksen asiantijat. Yksityisten ihmisten lisäksi on myös säätiöitä, joiden tavoitteina on lisätä suojelupinta-alaa.
Luonnonperintösäätiö ostaa alueita keräämillään lahjoitusvaroilla. Säätiö osti vasta alueen Imatralta. Tällä säätiöllä ei ole intressiä hyödyntää alueitaan virkistyskäyttöön. Tosin ei ole tiedusteltu, miten he suhtautuisivat, jos kysyttäisiin polun tai levähdyspaikan rakentamista säätiön maalle.
Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö on Etelä-Karjalassa toimiva luonnonsuojelua päätehtävänään toteuttava säätiö, joka myös ostaa alueita luonnonsuojelutarkoituksiin.
Etelä-Karjalan maakunta ei siis ole aivan valkoista aluetta luonnonsuojelun suhteen. Luonnonsuojelualueita on hyödynetty myös retkikohteina, mutta varmasti suojelusta ja eri ohjelmien tavoitteista tulisi kertoa paremmin kaikessa informaatiossa.
Teksti: Hanna Ollikainen, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja
Tähän kirjoitukseen voisi lisätä näkökohdan, että Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön perustamiselle vuonna 1990 kuntien yhteisellä rahoituksella oli merkittävänä perusteena se, että maakunnassa ei ole valtion maita. Kunnat siis ottivat huolehtiakseen retkeilymahdollisuuksien turvaamisesta, kun kansallispuistoja tai valtion retkeilyalueita ei ole.
VastaaPoista